Hyvät ja huonot treffit
Olen saanut sovittua yhden Tinder-tyypin kanssa treffit.
Sen takia kaivoin tähän aikaisempia kokemuksiani hyvistä ja huonoista treffeissä – ja hyviä tietenkin toivotaan!
Muistutuksena itselleni kuitenkin niitä huonoja:
- Tyyppi halusi viedä minut drinkille. Tuli hakemaan juoppokuskin ja neljän kaverinsa kanssa tunnin myöhässä. Oli sopinut näkevänsä baarissa muitakin kavereitaan. No, minä ja hän emme tavanneet enää toista kertaa.
- Tyyppi pyysi nettideittipalvelussa heti suoraan treffeille, ilman muita viestejä. Uteliaana suostuin. Kävi ilmi, että hän oli käynyt jo sadoilla treffeillä. Lisäksi teki välittömästi järjestelyjä lasten, lemmikeiden, asuntomme sijainnin suhteen. Ei sitten jäänytkään enää mitään suunniteltavaa toisille treffeille.
- Tyyppi kysyi olenko avarakatseinen ja kuvittelin olevani. Menimme ensin syömään japanilaiseen ja tilasin lohta, jonka syöminen olikin yllättävän vaikeaa ja todella hidasta (note to self: puikoilla syöminen treffeillä kannattaa unohtaa). Sitten menimme seuraamaan drag -show:ta, joka olikin minulle sitten vähän liikaa. Kun minua lähestyi irokeesimies, jolla oli sukkanauhaliivit ja koiran panta kaulassa, sana ”rennot treffit” ei ensimmäisenä ole ensimmäisenä mielessä.
- Tyyppi pyysi leffaan ja jostain syystä samaa elokuvaa oli katsomassa useita hänen kavereitaan. Leffan jälkeen hän pyysi kaveriltaan kyydin jonkun toisen naisen bileisiin ja jätti minut yksinäni parkkihalliin. Voisin käyttää tästä miehestä jo sanaa: sika.
Sitten hyvät:
- Viikonloppureissu Hämeenlinnaan: kesäteatteri, linnaan tutustuminen, oluen juontia rantakuppilassa. Ihanaa, rentoa, hauskaa.
- Pizza ja olut, bändin keikka. Rentoa menoa.
- Kallion kuppilakierros, seuralainen kävi laulamassa karaokea.
- Viikonloppumatka Tampereelle. Festarit, hotelliaamiainen, löhöilyä ja juttelua ennen paluumatkaa.
Lisäksi iso kasa hajuttomia ja mauttomia treffien tapaisia kohtaamisia, jotka eivät ole johtaneet edes niin pitkälle, että muistaisin ihmisen nimen ja ulkonäön kuukauden kuluttua.
Kahvilatreffit on ehdottomasti nihkein tapa yrittää tutustua, kunnon juttua on vaikea saada aikaiseksi, kun kädet tärisee eikä saa itseään rennoksi millään.
Jotenkin se vaan sopii paremmin tähän suomalaiseen kulttuuriin, tai ainakin minuun itseeni, että otetaan pari olutta, ehkä hyvää ruokaa myös. Ennen ajattelin, että miehen kuuluu maksaa treffit. Nyt kun olen tarkemmin miettinyt, niin yhden juoman mies voi tarjota, mutta muuten kumpikin voi maksaa omansa.
Kiva päästä pitkästä aikaa treffeille, kerron sitten miten meni.