Voi v*tun Maajussi
Niinpä niin. Juuri viime postauksessani jaoin ahdistukseni Maajussin suhteen, ja nyt alkaa näyttää siltä, että vaistoni olivat jälleen oikeassa. Suomeen paluunsa jälkeen äijä pistää viestejä tulemaan aivan jatkuvalla syötöllä, ja pikku hiljaa alkaa itseltä palaa käämit. Valitettavasti oma kiinnostuksen taso ei ole ihan huipussaan, enkä jaksa roikkua puhelimessa jatkuvasti. Tälläkin hetkellä whatsappiin tulvii ääniviestejä, koska kyseinen herrasmies on laivalla kavereineen, eivätkä sormet kuulemma enää oikein tahdo pelittää. Yritin vähemmän hienotunteisesti vihjaista että nauttii nyt vain kavereidensa seurasta (ja jättäisi mut rauhaan, luojan tähden!). Eipä näytä menevän perille.
Pitäisi varmaan tämäkin ottaa vaan imartelevana huomiona, mutta lähinnä vaan ahdistaaaa. Yksi pitkään sinkkuna ollut kaverini sanoi, että turha vielä maalailla piruja seinille, tilanne voi kääntyä vielä täysin toiseen suuntaan. Yhdet treffit ja yhtäkkiä jätkä katoaakin kuvioista.
Hahah, tulipa huvittava skenaario mieleen. Jos kaiken tämän (täysin turhan) ahdistuneisuuden jälkeen Maajussin kanssa kolahtaakin aivan täysin, ja kohta kirjoitan vaaleanpunaisia höttöhattaraunelmia tulevaisuudesta tänne blogiin. Toisaalta en usko, sillä aika vakaasti olen päättänyt pysytellä sinkkuna niin kauan, kunnes olen saanut elämäni jälleen raiteilleen ja päässyt yli edellisestä erosta. Ajatuskin siitä, että olisin jälleen sidottu toiseen ihmiseen, saa ihoni kananlihalle.
Mitä villiin sinkkuelämään tulee, löysin eilen itseni Turun yöelämästä täysin suunnittelemattomasti. Mutta kuten allekirjoittanutkin on monesti todennut, ex tempore-reissut ovat aina niitä parhaimpia. Vientiä olisi riittänyt joka suuntaan, ja päädyinkin erään herrasmiehen päästämään kotiini. Seksi oli ihan ok, tarpeet tuli tyydytettyä, sillä Matkailijan kanssa aikataulut eivät vain tällä viikolla kohdanneet. Toivotaan ensi viikolle sen suhteen parempaa tuuria, sillä en hirveästi välittäisi jatkuvasti olla raahaamassa uutta ihmistä kämpille. Joku sisäänrakennettu moraalinen raja tulee vastaan. Tai tuli jo tänä aamuna herätessäni ventovieraan vierestä. Parin hassun viikon sisään olen onnistunut löytämään jo kolme ”valloitusta”. Kaipa sitä yrittää itselleen epätoivoisesti todistella seksittömän parisuhteen jälkeen olevansa seksikäs? No, se on ainakin tullut todistettua;) Mutta ihan oman mielenterveyteni tähden ehkä on parempi löytää 1-2 säännöllistä fuckbuddya, ja muuten ottaa rauhallisesti.
On se kauheaa, kuinka pahasti pelkkä oman miehen (nykyisen exän) haluttomuus vaikuttaa omaan päähän. Muistan olleeni suorastaan ihmeissäni, kun ensimmäistä kertaa suhteen päättymisen jälkeen löysin miesseuraa, joka oli niin innostunut, ettei jättänyt koko yönä rauhaan. Tälläisiäkö miehiä on olemassa?? Nyt kun takana on jo kolme vastaavaa kokemusta olen jo alkanut tyytyväisenä hyväksyä, että kyllä, tämä taitaa olla normaalia:D
Puhelin vihdoin hiljeni, Ehkäpä Maajussi vihdoin sammui tai hukkasi puhelimensa. Miten vain, kunhan saisin edes hetken olla rauhassa ilman huonoa omaatuntoa vastaamatta jättämisestä. Mielenkiinnolla odotan, mitä maanantaina tapahtuu.