Kaikenlaista

Aika kuluu hullun nopeaan, kun koko ajan tapahtuu jotain. Viime postauksen jälkeen olen käynyt useammilla treffeillä ja Kitaristi on jo kadonnut kuvioista. Valitettavasti ei kylläkään omasta tahdostani, mutta näin nyt vaan välillä näyttää tapahtuvan.

Viime viikolla mulla oli yhteensä neljät treffit ja voi luoja, että nainen voi olla loppu. Kahdet olivat kivat, yhdet aivan loistavat ja yhdet totaalisen perseestä. Ensimmäiset treffit olivat keskiviikkona jääkiekon merkeissä, mutta äijä ei oikein sytyttänyt. Pari päivää myöhemmin tuli viesti, että koska otetaan uusiksi, mutta en suostunut enää toisille treffeille.

Toisilla treffeillä tapasin erikoisen hippitaiteilijamaisen tapauksen, joka vei mut näköalapaikalle, jossa kuuntelimme musiikkia ja joimme muutaman (miehen tuoman) siiderin. Ilta päättyi suuteluun. Joka oli hirveää. Annoin kuitenkin toisen tilaisuuden, sillä oikeasti pidin miehestä ja näimme maanantaina jälleen. Kävimme keskustelua feministeistä ja naisen ja miehen asemasta, ja jaoimme täysin vastakkaiset mielipiteet. Pussailu oli myös edelleen hirveää, melkein vieläpä pahempaa kuin ekalla kerralla. Mies myös osoitti olevansa osittain mustekala. Ei sytytä, ei jatkoon.

Kolmannet treffit olivat ihanat. Olin tavannut miehen viikko aikaisemmin eräässä istuskelupaikassa, jonne eksyin hyvin humalassa ja lupia kyselemättä olin vain pussannut kyseistä miestä. Vaihdoimme yhteystietoja ja oli aika selvää, missä merkeissä olimme tapaamassa perjantaina. Siitä huolimatta ilta oli ihana, eikä siinä ollut mitään perinteistä seksitreffit-meininkiä. Meillä oli oikeasti hauskaa, juttelimme paljon ja huomasimme ómaavamme melko samanlaiset ajatusmaailmat. Ja mikä suutelija! Olisin voinut vain pussailla koko illan. Todennäköisesti näemme uudestaan. Ainakin viestittelyinnokkuudesta päättelen, että ollaan samalla kiinnostuksen tasolla:) Sanottakoon häntä Merimieheksi.

Neljännet treffit olivat kivat. Kävimme elokuvissa, ja sen jälkeen tulimme vielä mun luokse katsomaan jääkiekkoa ja leffaa. Mitään ei tapahtunut. Todennäköisesti siksi, koska mä olen huono tekemään aloitteita ja ehkä vähän myös siksi, että Merimies pyöri mielessä. Eikä treffikumppanini edes yrittänyt mitään. Voi olla että näemme vielä, tai sitten emme. Viestitelleet olemme tapaamisen jälkeen harvakseltaan.

Ekat, tokat ja neljännet treffit löytyivät tinderin kautta. Vähän huvittavaa, että eniten kiinnostaa Merimies, johon olen törmännyt täysin sattumalta villin illan seurauksena. Olen joutunut käymään sisäistä taistelua itseni kanssa, sillä Merimies on mua viisi vuotta nuorempi, vaikka käytöksestä ei ikinä uskoisi. Mulla kun ennen on ollut aika tiukka rajanveto etten koske itseäni nuorempiin. Silti mua kiinnostaisi katsoa johtaako tämä mihinkään. Parisuhde ajatuksen tasolla ahdistaa edelleen, mutta voihan tapailua ainakin kokeilla. Ja mitä rauhallisemmin edetään, sitä varmemmin en kuole ahdistukseen. 

Joo, ja ennen kuin alan nyt taas liikaa innostumaan kenestäkään täytyy muistaa nämä muutamat feidarit (may they rest in peace) ja palauttaa mieleen, että mikään ei ole varmaa ja että en tiedä haluaako Merimies edes tapailla muuta kuin seksin merkeissä. Mutta saahan sitä varovaisesti jo tässä vaiheessa olla todella kiinnostunut…? 

Suhteet Oma elämä Rakkaus