En ole jaksanut edetä germaanin suhteen, eikä hän minun. Itse olen viettänyt viikonloppua sukuloiden, hän mökkeillen, ja jotenkin tuntuu, ettei kumpikaan ole sen enempää innokas kuin innotonkaan tapaamaan. Jotenkin kaikki vaan polkee paikallaan, enkä itsekään jaksa tehdä asioille mitään. Ihan oma syy! – laulaa Nicke Lignell mun päässä.

Fiksun oloinen mies tuo germaani, ei siinä mitään. Ehkä jotenkin alkuun viehättää se rauhallinen eteneminen ja viaton flirtti, mutta päivät kuluu ja flirtti pysyy viattomana. Pikkuhiljaa mielenkiinto vaan lopahtaa.

Tinderissä törmäsin tänään myös yksilöön, joka ilmoitti omistavansa hienon Audin ja tienaavansa hyvin, ja kysyi että kiinnostaako. Jatkoi siihen, että jos näiden ansiosta kiinnostaa, paina punaista. Itse asiassa aika hyvin tyyppi vetää, ei siinä mitään. Söpö poika ja arvomaailma kohdillaan, myös kuvien perusteella. Melkein olisin voinut painaa vihreää. Painoin punaista, mutten em. syistä, vaan välimatkan takia. 

Olen jo kerran muuttanut miehen perässä, enkä aio tehdä sitä toiste. Tai no. On eri asia muuttaa miehen kanssa yhdessä uudelle paikkakunnalle, koska kaikki on silloin molemmille uutta ja vierasta. On kuitenkin todella vaikea, ainakin minulle, muuttaa osaksi toisen jo valmista elämää, missä kaikki on itselle vierasta ja toiselle tuttua. 

En enää halua olla se neljän seinän sisään sidottu miehen kotiorja, jolla ei ole omia harrastuksia, ei lapsia, ei omia kavereita, (ei edes töistä tai koulusta, koska tein töitä kotoa käsin), ei mitään muuta kuin koti, koira ja mies, joka ravaa työn, kavereiden ja harrastusten väliä, ja käy kotona vain nukkumassa ja vaatimassa seksiä. Ja vielä huonoa sellaista. Bang Bang, thank you ma’am. Ja kuorsausta. Aamulla se taas lähtee ennen kuin itse heräät. Ja jättää kaiken levälleen, koska onhan sulla aikaa siivota, kun oot kaiket päivät kotona, etkä edes käy töissä. 

Tuohon olisi pitänyt silloin sanoa, että hei, mä teen töitä kotoa käsin 8 tuntia päivässä, pitääkö mun siinä samalla vielä pyykätä ja tiskata ja siivota sinunkin jäljet? En sanonut. 

Välimatka on siis yksi mun kriteereistä. Ja se on aika ylitsepääsemätön sellainen.

R.

Yksi liero lisää alati kasvavaan matopurkkiini. Taas tärähti Tinderin kautta puhelimen näyttöön yksi kuppikokokysely lisää. Vastasin siihen estämällä käyttäjän Liero. Kohta voisi lähteä mato-ongelle sen kuuluisan kalattoman meren rannalle.

Voi voi ja vali vali. Mitäs laitoin kuvan itsestäni avoimessa kesätopissa, ja vielä Tinderiin, kaikkien Lierojen mekkaan. No, burkhaankaan en ole ajatellut ryhtyä pukeutumaan, ja keskimääräistä suuremmalla kuppikoolla varustettuna näitä kyselyitä tulee vaikka jätesäkki päällä. Kumma kyllä, kukaan ei mene osoittelemaan ja kyselemään kuppikokoa kaveriltani, jolla on sama toppi ja kuppikoko siellä 70A:n tai 70B:n paikkeilla. Vali vali ja jäkä jäkä joo, mutta ärsyttää silti.

Lieron sijaan pääsin Tinderin kautta tutustumaan kivan näköiseen germaaniin, en tosin livenä, ainakaan vielä. Hän on kuitenkin ensimmäinen järkevä mieskontaktini sitten lauantain (jolloin keskustelin kohtuullisen järkeviä, molempien humalatilasta huolimatta, vanhan – mutta varatun – koulutoverini kanssa).

Germaani oli kuitenkin viehättävä kaikessa sukkelassa small talkissaan, kyseli pukeutumisvinkkejä Suomen säähän, ja kaikkinainen vihjailu oli puhdasta flirttiä, vailla ällöttävyyksiä ja suoria ehdotuksia. Herttaista flirttailua kaikin puolin, yhtaikaa tuhmaa ja viatonta, melkein vanhanaikaista. En tiedä haluanko tavata tätäkään Tinder-tuttavuutta, mutta ainakin tämä kyseinen Germaani palautuu takaisin kotimaahansa määräajan kuluttua, mikäli alkaa liikaa ahdistaa.

Kivaa kevyttä kesäflirttiä, kerrankin.

R.