Onko ok olla sinkku?

Kun olet sinkku, pitäisi sinun sekä etsiä parisuhdetta epätoivoisesti että vaikuttaa siltä ettet todellakaan etsi parisuhdetta epätoivoisesti. Voit olla Tinderissä, mutta ”vain sillain katselumielessä”. Voit toivoa parisuhdetta, kunhan vakuutat olevasi onnellinen myös sinkkuna.

Olen ollut sinkkuna koko noin 30-vuotisen elämäntaipaleeni. Väliin on mahtunut joitakin lyhyitä säätöjä ja yhden illan juttua, mutta ihan aito parisuhde ei ole koskaan siintänyt edes kaukana horisontissa.

Kun joku kuulee tilanteestani ensimmäistä kertaa, on kysymys usein hölmistynyt miksi. Jaa-a. Kysyn sitä aika usein itse itseltänikin. Olen mielestäni ihan kiva tyyppi, ulkonäöltäni en ehkä ole kedon kaunein ruusu mutta en nyt rikkaruohokaan. Elämäni on suhteellisen mallillaan; on työpaikka, kiva vuokrakämppä, hyviä ystäviä, harrastuksia. Mikä minussa on siis niin pahasti vialla?

Pahinta on tunne siitä, että jää jostain paitsi. Että iso ja tärkeä osa villiä nuoruutta on jäänyt kokematta. Että en ole koskaan ollut rakastunut, eikä kukaan ole koskaan ollut rakastunut minuun. Toiseksi pahinta on viiltävä, musertava kateus ystäviä ja läheisiä kohtaan heidän nykyisistä ja menneistä suhteistaan ja kuumista Tinder-treffeistään. Kateus – ja syyllisyys kateudesta.

Niinpä päätin, että on aika istua alas näiden tunteiden kanssa ja avata niitä blogipostaus kerrallaan. Sitä, miten jonkin asian olemattomuus vaikuttaa niin paljon kaikkeen olemassaolevaan. Tutkimusmatka ikisinkkuuteen höystettynä katkeralla tilityksellä ja raa’alla rehellisyydellä anonyymiyden turvin. Sinkkuelämän suruja, mutta toivottavasti myös satunnaisia ilonpilkahduksia. Oman itseni etsimistä sinkun leiman takaa.

Tervetuloa Sinkkuterapiaan!