Keskiviikkoilta kello 23.53. Uni ei tule ja aamulla pitäisi herätä aikaisin.

Ajatukset pyörivät taas tutun aiheen ympärillä, jota käsittelin myös viime postauksessa: miksi olen vieläkin sinkku? Tämä on se epävirallinen versio, joka kehkeytyy päässäni varsinkin yön yksinäisinä tunteina.

Entä jos en löydä koskaan ketään?

Miksi se yksi Tinder-match ei vastaa?

Ei hitto kun panettaa.

Milloin olenkaan pannut viimeksi? 

Pitäisikö joskus tykätä Tinderissä niistäkin, jotka sanovat etsivänsä pelkkää seksiä?

Että saisi edes vähän?

Tulisipa naapurin komea mies soittamaan ovikelloani juuri nyt.

Paitsi ei sittenkään, koska en ole sheivannut bikinirajojani aikoihin.

Onko tuuhea puska merkki siitä, että on luopunut toivosta täysin?

Tai ehkä puska kertoo vain, että olen itsenäinen nainen, joka ei sheivaa alakertaansa vain siltä varalta, että sattuisi kelpaamaan jollekin.

Apua, entä jos en kelpaakaan ikinä kenellekään?

Pitäisiköhän vähän selata Tinderiä?

Olisipa tässä nyt vierelläni joku.

Jos se pitäisi kättään ympärilläni näin, huomaisiko se pömppömahani?

Kai se olisi huomannut sen muutenkin?

Kuorsaisikohan se?

Ihan varmasti kuorsaisi.

Onneksi ei tarvitse kuunnella kenenkään kuorsausta.

On oikeastaan ihan kivaa olla sinkku.

…

Oho, puhelimessa vilkkuu valo. Onkohan se Tinder-ilmoitus?