Tammikuun luontokuva; pikkukissa. Siis oikeasti katso nyt tätä meän kissaa, ei kukaan näytä tuolta. Se on niin hauska.. mutta on se kasvanutkin.Viime viikolla jouduttiin antamaan yksi kolmesta kissasta pois, koska se ei pystynyt meillä rauhottumaan ollenkaan. Raukka reagoi kaikkiin muutoksiin. Jos se ois ollut ihminen, sillä ois ollut pahan luokan sosiaalisten tilanteiden kammo, paniikkihäiriö, krooninen ahdistuneisuushäiriö ja ties mitä muuta. Tuo joulukuusi sisälle, niin toinen pissaa matolle. Vie joulukuusi pois, niin oksentaa lattialle. Paremmin se viihtyy varmasti jonkun vanhuksen luona, elämässä jossa asiat pysyy stabiilina ja ihmiset ei kilju ja juokse. En minäkään kilju ja juokse, mutta muut kyllä. Meillä ei ole hiljaista, seesteistä tai balanssissa oikein mikään. Joka tapauksessa yhden kissan siirtymä toiseen kotiin, toi meidän kotiin takaisin matot. Siis matot, joita meidän lattioilla ei ole ollut kunnolla vuosiin sen pissailijan takia. Ihanaa, meillä nimittäin ei ole kaikista kauneimmat lattiat tässä kaupungin vuokra-asunnossa; vaaleanpunaisen oksennuksen väriset muovimatot.
Tammikuun paras ostos; kuivausrumpu. Siis miksi, m-i-k-s-i minulla ei ole ollut tätä ihanuutta aikaisemmin! Miksi olen katsonut pyykkitelineitä olohuoneessa viis vuotta.. Kyseessä ei tosiaan ole mikään yksi kuivausteline viikossa, vaan kolme melkein koko aika. Lisäksi kuivausrumpu ottaa vaatteista kissankarvat ja nukkaa pois aivan älyttömiä määriä per koneellinen, joten voin vain ajatella (en halua ajatella), kuinka paljon sitä on meillä ennen täällä leijunut. Suosittelen kaikille kuivausrumpua.
Tammikuun villein työ; liha- ja einesosasto. Tässä kuussa oon ollut elämäni ensimmäistä kertaa marketissa töissä liha- ja einesosastolla. Tiedättekö, pitkään kasvissyöjänä olleelle aika villi paikka. Nykyisin olen kyllä sekasyöjä, mutta enemmän silti kasvisten jengissä. Vahingossa kuitenkin varasin vuoron viime lauantaille sellaiseen ja oli muuten kylmä. Vilustuinkin vähäsen. Mutta tosi mielenkiinnolla tarkastelin kaikkia pakkauksia pakkaussuunnittelun näkökulmasta ja koitin aina päätellä niistä asioita. Tuli kyllä itselleni vähän yllätyksenä, että esimerkiksi pelkkiä metvursteja on jotain 24 eri makua, oisko enemmänkin! Jos itse ostamme leikkelettä, se on joka hemmetin kerta yks ja sama paketti..
Se mitä muuten olen nyt arkisin tehnyt, niin olen ollut Keuda aikuiskoulutuksen Luova -kurssilla, joka on luovien alojen monimuotokoulutus. Kurssilla on eri syistä työttömänä olevia luovien alojen ihmisiä. Koulutusosuus ei sinällään kestä kovin kauaa, mutta kaikkeenhan liittyy jokin kikka, kuten tähänkin. Kurssiin kuuluu viiden kuukauden työssäoppimisjakso, joka siis itseäni kiinnostaa todella paljon. Ainoa pieni ongelma on aikataulu; harjoittelupaikka tulee löytää kahden viikon sisällä niin, että harjoittelu todellakin alkaa kahden viikon päästä. Kurssille pääsystä kuuli siit kaksi viikkoa ennen harjoittelun alkua.. Nolottaa hieman soittaa yrityksiin, joiden rekryt melkein nauraa että ei todellakaan onnistu kahdessa viikossa harjoittelupaikan saaminen! Kaksi haastattelua oon saanut sovittua, mutta muuten on kaikki vielä auki. Kauhean montaa hakemusta en ole lähettänyt, koska aika on rajallista kun puhutaan parista viikosta, silti tuntuu että yrityksen luulevat olevansa viimeisiä vaihtoehtoja kun haen näin älyttömän myöhässä. Yksi paikka kiinnostaisi ehdottomasti eniten, pieni ongelma on paikalle kulkeminen, mutta olen henkisesti valmistautunut tunnin työmatkoihin. Opiskelijan matkakortilla seutulippu ei ole älyttömän kallis. Toisaalta sinne ainakin pääsisi julkisilla, kun taas toiseen pitäisi kulkea autolla ja aamuruuhkat voi apua. No käyn haastattelussa ja tsekkaan et miltä sen matkan ajelu tuntuis, et oisko se kauheaa.
Kuvina tässä on muuten reissun eläimet, eli ketä tavattiin joululomareissulla. Siis mitä pupuja ja kissanpentuja ihmisillä on, apua.
Aiheesta toiseen, printtileggarit. Siis ihan mahtavia henkkamaukan lastenleggareita! Näistä kissoista kuulin kyllä yhden tutun jo kauhistelevan et miten kukaan ikinä tällaisia muka ostaisi, samalla kun itse olin jo kävelemässä tiskille maksamaan. Siis niin mainiot, samoin kuin nämä pupu-kissat! Siis mulle kans ja heti. Laitoinkin tilaukseen itselle Black Milkin hipsterileggarit, eli Galaxy Legginsit. ,)
Koska syksy meni ilman sairaslomapäiviä, joka on ihan käsittämätöntä lapsiperheessä jossa käydään päiväkodissa, niin koitan jatkaa terveyttä erilaisilla superfoodeilla.. pakko tosin myöntää, että nämä maistuvat laittoman pahalle. Yritys on kova ja yhä ollaan terveitä, menossa tammikuun viimeinen viikko.
Nyt lähden lounastauolle. Tänään on koulutuksen etäpäivä ja ohjelmassa on asioiden hoitamista, harjoittelupaikkahaastatteluiden sopimista, portfolion päivitystä sekä apteekkiin meno. huh. Mutta ihanaa kun on tekemistä ja jokin päämäärä. Vielä joku päivä kun joku mulle maksaisi tästä kaikesta ahkeroinnista, niin luksus.
S
