uusi vuosi, uudet ..kujeet?
Nyt on tammikuun ensimmäinen viikko mennyt. Joulukuun viimeiset viikot hujahti, olin ensin kuus päivää vuokratöissä ja sitten viikon lomalla viettämässä joulua. Työhaastattelu silloin aikoinaan meni ihan hyvin, se oli vartin pikahaastattelu (speed-date). Hakijoita oli 210, 30-40 haastateltiin ja yksi valittiin. Ja sen en ollut minä. Asia ei kyllä mua yllättynyt, koska ne halus että valittu henkilö osais tehdä paljon muutakin kuin mitä mä osaan. Tosi kiva oli käydä haastattelussa, se antoi vähän piristystä syksyyn, edes yks haastattelu ja viel tosi kivaan paikkaan.
Keikkatöitä oon nyt tehnyt henkilöstövuokrausfirman kautta ja olen tykännyt. Sata kertaa mielummin olisin töissä joka päivä kuin kotona. Vaikka se työ on ollut kaikkea hyvin yksinkertaista kuten juustojen hyllyttämistä, niin ei haittaa. Työpaikalla on aina ihmisiä, tekemistä ja tiedossa rahaa. Kotona oleminen tuntuu lomalta ja vapaa-aika vapaa-ajalta. Kävin äsken just ruokakaupassa ja mietin et voi, oisin mielummin tuol kassalla kuin nyt menossa yksin kotiin 😀 Ilmottauduin sitten toiseenkin vuokrausfirmaan, et saisin vähän enemmän keikkoja.
Syksyllä olin tosiaan myös siellä työnhakukurssilla Te-keskuksen kautta. Se oli innostava viikko, ja tosi kiva vetäjä sattui. Ensi viikolla menen sellaisen luovan alan työllistävän koulutuksen alkukartoitukseen. Sinne on hakenut 70 ihmistä, joista 36 kutsuttiin kartoitukseen ja noin 12 valitaan itse koulutukseen. Siihen sisältyisi 3-5kk työharjoittelu, en muista tarkkaa pituutta, josta saisi lisää työkokemusta. Työharjoittelu tapahtuisi työmarkkinatuella, eli sillä minimillä. Vaikka tää keikkailu on ollut ihan kivaa, toivon että pääsisin vakituisempaan työsuhteeseen ja jotenkin hyödyntämään osaamistani ja kehittämään sitä. Koitan valmistautua kartoitukseen huolella ja olla oikein motivoitunut.
Joulu tosiaan, melkein unohtaa että sekin oli. Käytiin Lapissa mummoloissa ja aika meni nopeasti. Tapsan tanssit Oulussa, uusivuosi takas kotona. Sain kuitenkin joululahjaksi Tämän, eli oman pöytäkoneen. Tosi romanttinen lahja mieheltä, en enää puutu sen koneen käyttämiseen. Mut oikeasti mun Adoben ohjelmat kuulemma hidastaa sen pelien toimivuutta.. No kelpaa mulle.
Katoin dokkarin Tavarataivas Yleltä ja sain taas puuskan siivota. Se on niin totta, että omistaminen on taakka ja vaan turhaan velvoittaa huolehtimaan kamoista. Oon umpikyllästyny ylimääräisiin tavaroihin, kynttilöihin.. kaikkeen. Oon sit siivonnu niin vaatekaapit kuin lelukaapit, kirjahyllyt (!) ja kengät. Jos oon jo kolmesti muuttanu jonku kirjan tai cd:n, niin ei se oikeasti ole kovin tärkeä. Ainiin, ne cd:t vielä pitääkin viedä.
Mulla on tosiaan kirppispöytä paikallisella isolla kirpparilla, ja se myyjä muistaa mun sukunimen. Voi kuulostaa pieneltä jutulta jossain muualla tai jollekin muulle, mut se kirppis on tosi iso, ja koko sinä aikana kun oon asunu täällä pk-seudulla, kukaan myyjä ei ikimaailmassa oo muistanu mun nimeä, hyvä jos huomannut että oon kassalla! Ylipäänsä en oo tuntenu ketään mistään, ja onkin tosi kiva kun keikkatöiden myötä tutustuu lähiseutuun ja ihmisiin. Oon tavannut tosi kivoja ihmisiä, hyvin erilaisia ihmisiä kuin mä, ja sit vähän myös ikäviä asenteita. Joskus vuokratyöläiseen saatetaan suhtautua vähän hassusti, ihan kuin olisin jotenkin tyhmä kun oon tekemässä keikkaa. Itse oon ainakin huomannut sen, että voin tehdä melkein mitä tahansa tylsääkin työtä, kunhan on joku mukava samanhenkinen työkaveri.
Eilen yks random nainen sanoi mulle jotenkin että en halua kertoa sulle musta, koska en halua tutustua. Vähän eri lailla muotoiltu lause ja siinä oli muutakin, mutta mä olin aivan häkeltyny. Kukaan outo oo koskaan livenä sanonut mulle, että en halua tutustua suhuun, empä kerro mitä teen työkseni. Jos jotain arvostan ihmisissä, niin sitä että osaa peilata toisten fiilistä ja olla mukava. Toivon, että kenellekään, tai ainakaan usein, ei jää musta sellasta oloa et toivottavasti en enää ikinä tapaa tuota ihmistä. Ehkä oon kasvanu jossain paperissa kun yleensä oon tavannut ihan mukavia ihmisiä. Tämä liittyy nyt tähän keikkatyöhön, jossa yhtäkkiä on ilman mitään statusta ja taustaa. ”eka päivää töissä” joka päivä. Koskaan et tiedä mitä on vastassa, millanen työympäristö, onko kylmä kuuma, nosteletko raskaita tavaroita vai juoksetko päivän. Mut mulle siis kyllä tekee vaan hyvää tavata niitä erilaisia ihmisiä, oon liian mökkeytynyt.
Palataan!