Miksi kaikki muut saa lapsen?

Huomasin tänään ajattelevani lapsellista lausetta jota lapsena tuli hoettua paljon äidilleni ”Miksen minä saa, muutkin saa…”.

Lounastimme mieheni kanssa kauppakeskuksen hälinässä uudessa ihanassa ravintolassa, mutta keskittymiseni ei ollut miehessäni, vaan huomaamattani keskityin bongailemaan raskausmahoja ja vaunuja, itkevien lapsien ääntä, iloisia perheitä… Sama jatkui vielä bussissa kotiin ja tirautinkin salaa muutaman kyyneleen, miksi kaikki muut saa olla onnellisia perheitä mutta me emme? Tilannetta ei tietysti helpottanut, että olin käynyt hiplailemassa vauvojen vaatteita kaupoissa aikaisemmin. Olen mennyt sillä ajatuksella, että vauvan tavaroita ostetaan vasta kun ultrassa ollaan nähty, että kaikki on hyvin, mutta joskus vaan löydän itseni lastenvaateosastolta ihastelemasta pieniä bodyja.

Tällä hetkellä kun suurin osa ystävistäni ovat aivan eri elämäntilanteessa kun me, ei ole ketään kelle puhua ja purkaa omia tuntemuksia, on yksin ajatuksien kanssa ja lueskelen nettikeskusteluja miltein koko ajan ja etsin helpotusta tähän oloon. Luulen, että oloni helpottaa vasta kun vieressäni tuhisee meidän oma nyytti.