Korjaus edelliseen

Ai että ei mikään auta? No eipä kiinnostanut kokeilla sitä pyhää kolminaisuutta, kun nenä tukossa on kurjaa dokailla, saunaa ei ole, enkä tiedä mihin se terva pitäis tunkea. 

Tilanteen pelasti Makkarasukkien Tyynen muistutus niinkin ihanan noutoruokalan kuin Chinamanin olemassalosta. Muutama vuosi takaperin, kun olin töissä kaukana kotoa, kävimme miehen kanssa Mikkelin Kiinamiehessä syömässä ja ihmettelemässä, miten ihmeessä niinkin oudosta paikasta kuin Mikkeli saa niinkin herkullista ruokaa niinkin oudonnimisestä paikasta kuin Chinaman. 

Meillä asuu kavereita täällä Hgissä aivan Kiinamiehen nurkalla, ja he ovatkin yleensä meidän ykkössyy seikkailla Tapanilaan ja sieltä sitten tuoksuvan kassin kanssa kotiin.

Mutta nyt oli kulunut luvattoman pitkä aika siitä kun viimeksi ollaan Kiinamiehen herkuilla juhlittu, joten pakkohan se oli kauppareissun päätteksi kurvata Tapanilaan. 

Itseasiassa ajatus alkoi houkuttamaan siinä hetkessä, kun Tyyne aiheesta postasi. Kamala nuha + chili, siitä voisi ehkä seurata jotain…

Ja toden totta! Kolmella chilinkuvalla varustettu Kwai Thai avasi sekä nenä että lämmitti mukavasti. Ja olo kohentui kuin taikaiskusta.

Sääli ettei aamiaiseksi jäänyt mitään. Luulen, että köhäisinkin keuhko kirkastuisi noilla chileillä.

Tyyne mainostaa kauniimmin sanakääntein kuin minä Chinamiehen takeawayta. Kyseessä ei nimittäin ole ihan perussweetandsour-limakastikkeet. Chinaman on mukana mm. Portaat luomuun-ohjelmassa ja ruoat ovat todellakin jotain muuta kuin ylikypsää perusnuudelisössöä. 

Kesällä nauratti kun Hesari nimesi Suomen Berliiniksi milloin Helsingin, Lappeenrannan ja Raumakin taisi olla listalla. Ei se toimittaja Helsingin kohdalla varmaan Tapanilaa tarkoittanut, mutta tässä kohtaa voisi kyllä olla potentiaalia pienelle Berliinille Helsingissä. Ei pidä antaa harmaan puutalon piskuisen liiketilan hämätä. 

Nyt kun vielä tämä talvi loppuisi.