Niin kovasti kuin nyt olenkin koettanut olla tiedostava kuluttaja ja ihan todistettavasti olen tännekin kirjannut edellisen vaateostokseni (no se oli kyllä itselleni), niin nyt kyllä lipsahti.

Sinne jäivät jalot ajatukset kirppareista (mä olen niiiiiin huono kirppareiden suhteen) ja Kambodzan lapsista. Ja itseasiassa noissa taitaa lukea made on Cambodia…

Tylleröiselle kiskoessa housuja jalkaan tajusin, että ei, kyllä nämä vaatteet todella ovat pienenpuoleisia. Siihen kun lisätään harhaklikkaus googlessa, ja päätyminen Lindexin verkkkokauppaan, niin tämähän siitä seurasi:

Kuva: Lindex.com

Puolustuksekseni haluan sanoa, että tylleröiselle silloin muinoin hätäpäissäni (äitipäissäni) haalimani vaatteet ovat todella nyt käymässä pieneksi. Ja että harvoin todella pidän aivan erityisesti jostain lastenvaatteista. 

Minä en nimittäin ennen lapsen syntymää uskaltanut ostaa kuin yhden paidan ja yhden bodyn, ihan siitä syystä, että pelkäsin aika paljon, että jotain kamalaa saattaisi tapahtua. Ja koska tiedostin kauppojen olevan auki vielä lapsen syntymän jälkeen. Ja koska luulin, että meillä on kasapäin tuttavia, joilta perisimme jotain. Ja koska en halunnut haalia hirvittävästi etukäteen yhtään mitään.

No eihän niihin kauppoihin mitenkään pääse sen lapsen synnyttyä, jos takamus on tikattu niinkin tarkkaan kuin omani oli. Ja koska lapsi on ensimmäinen ja pää on ihan sekaisin. Eikä meillä ollut kasapäin tuttavia, joilta jotain perisimme, koska niillä kaikilla on omia samanikäisiä (ensimmäisiä, toisia ja kolmansia) lapsia. Ja sitten ne äitiyspakkauksen vaatteet eivät riittäneetkään. 

Joten, kun vihdoin pääsin liikkeelle, kuplassa leijuessani tömähdin lastenvaatemaailmaan. Ja siellä sitten haalin kaiken mahdollisen (joku tolkku sentään säilyi, en sentään mahdottoman) kokoon 74 saakka. Yhdistelmän äitihormonit, kaaressa puklaava, refluksivaivainen vauva ja pesukoneen jatkuva linkoaminen saa aikaan jonkinlaisen kauhun siitä, että jos vaikka vaatteet maailmasta lopahtaisivat noin vain puf. 

Ostin jo keväällä muutaman Camilla Lundstenin Littlephant -julisteen lapsosta ilostuttamaan, mutta enhän minä silloin tajunnut, että nämä ovat joku JUTTU. Tai siis epäilemättä jotain tajusin, mutta luulin näiden olevan ihan puhtaasti printtejä, mutta tuolla Littlephantin omilla sivuilla onkin kokonainen pikkufantin maailma. Oikein soma sellainen. 

Noissa on etäisesti jotain samaa kuin suosikissani Polkka Jamin printeissä. Polkka Jamin kunniaksi, he olivat ensin. 

Seuraavaksi aion taas suosia ainakin jollain tavalla kotimaista, ettei mukaeettisen kuluttajan omatunto liiaksi pääse soimaamaan.