Koko kylä kasvattaisi

Tähän en voi olla tarttumatta. Lilyssä on nyt muutamallakin palstalla (ja varmaan vieläkin useammalla jossain välissä, tunnustan ne missanneeni) lyhyen ajan sisällä käsitelty aihetta, josta puhetta varmasti riittää. Mistä kaikesta kasvattajaa voi arvostella?

Milloin ei isä osallistu tarpeeksi, milloin on äiti liikaa poissa tai päinvastoin, hänellä ei ole omaa aikaa. Miten lasta tulee ja ei ainakaan tule syöttää. Missä ja miten lapsen tulisi nukkua ja milloin. Milloin on liikaa pakkasta, milloin taas kaikki menee pieleen, kun lasta ei nukuteta säännöllisesti ulkona. Mikä on oikea määrä ulkoilua, milloin vanhemmat saavat mennä töihin, milloin heidän pitää mennä töihin. Minkä ikäistä lasta pitää ja minkä ikäistä saa imettää

Listaa voi jatkaa loputtomiin. Ja kuka sitten on arvostelemassa? Lääkäri sanoo yhtä, terveydenhoitaja toista. Tarhassa saa kiitosta ja jossain muualla haukkuja. Naapurin vanhapiika tietää kaiken juuri sinun lapsesi kasvatuksesta, tai ainakin siitä, mikä siinä menee päin kulmaa. Yhteiskunta kaipaa äitejä töihin ja tutkijoiden ääni kaikuu kotiinjäämisen puolesta. 

Summa summarum, teit niin tai näin, menee aina väärin päin. 

Minua on lääkäri kehottanut pidentämään kuukauden ikäisen imetysvälejä ja tämän poistuttua hoitaja supattanut että eihän toki nyt niin. Minulle on yksi lääkäri sanonut että lapsella on tylsää ja toinen että lapsella on refluksi. Perhepetiä suositeltiin vielä muutama vuosi sitten jonkun, en muista nyt minkä, tahon puolesta loistavaksi ratkaisuksi, nyt se on pannassa. Lastenruokapurkissa lukee suomeksi alkaen 4kk, ruotsiksi från 3 mån. Anoppi kummasteli kun en nukuta lasta parvekkeella ja joku tuntematon täti-ihminen avautui huolella ratikassa, kun niin pientä vauvaa ulkoilutin. 

Joskus välillä kuulee peräänkuulutettavan yhteisöllisyyttä ja etenkin koulumaailmassa koko-kylä-kasvattaa -mentaliteettia. Olen sitä mieltä että koko kylä saa kyllä kasvattaa positiivisessa mielessä ja etenkin vähän vanhempaa jälkikasvua, jolle onkin ihan hyvä ehkä välillä muistuttaa vaikka muiden huomioonottamisesta esim raitiovaunusssa, mutta vauvojen ja ihan pienten lasten vanhemmat voisi jättää kasvattamatta. Ne vanhemmat, jotka kritiikin herkimmin itseensä ottavat, tekevät sen sen takia, että he ovat yrittäneet kaikkensa ja enemmän. He välittävät lapsesta ja heistä tuntuu pahalta, että heidän tekojansa arvostellaan, tai vielä pahempaa, että he olisivat tehneet jotain normin vastaisesti, eli suomeksi sanottuna väärin. Ne, jotka eivät mistään mitään välitä, eivät välitä kritiikistäkään. 

Maailma olisi täynnä traumatisoituneita ja vinoon kasvaneita yksilöitä, jos vain yhdet säännöt pätisivät. Suhteellisuudentaju ei ole pahitteeksi kenellekään, ja jos vain aika ja oma mielenkiinto riittää, voi tutustua muiden maiden tapoihin ja suosituksiin.

Eihän se koskaan ole kivaa, kun arvostellaan. Jo senkin takia, että viesti menisi perille, suosittelisin silkkihansikkaita etenkin pikkuruisten esikoisten vanhempien toimia ohjaaville. En sen takia että vanhempien ei tarvitsisi ottaa kritiikkiä vastaan, sietää sitä tai heitä tulisi siltä mitenkään suojella.  Vaan sen takia että niistä vanhemmista harva haluaa pikkuiselleen muuta kuin parasta. 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

…vanki olen maan

Jokunen vuosi sitten seisoskelin yhdeksän aikaan illan Martinlaakson lähijuna-asemalla. Olin tulossa töistä kotiin. Martinlaakson pysäkki ei tuolloin ollut mikään viihtyisä paikka, ja tiistai-iltaisin olin usein asemalla kahdestaan vain yhden venäjää äidinkielenään puhuvan nuoren naisen kanssa, meillä oli tapana vaihtaa muutama sana aina tavatessamme. Tällä kertaa häntäkään ei näkynyt. 

Sen sijaan asemalla oli lisäkseni vain yksi, yhdysvaltalaisen koripallonpelaajan mittainen  ja näköinen mies. Voi ei. Näen miehen koettavan tavoittaa katsettani. Ja ajatukset lähtivät villisti laukkaamaan. Olen täällä yksi. Mitäs jos. Ja kukaan ei kuule, jos huuda. Mitä kello on? Vielä kaksi minuuttia. Vielä minuutti. 

Mies vilkuilee ympärilleen ja lähestyy minua. Juna saapuu asemalle ja luikahdan sisään. Mutta mitä? Mies tulee istumaan minua vastapäätä. Mitäs nyt? 

Miehen silmät verestävät, hän on oikeastaan aika hurja näky. ”I´m so tired” Minä en taaskaan ole juttutuulella. ”I´m so tired” hän toistaa. ”Me too” saan muotoiltua. ”I´m coming from work” jatkan. Hän kertoo ”I work every day. I work in the mornings, then I go to another place, and  I work there. My friend is sick this week and I work for him too”. ”What do you do” kysyn. ”I clean. I clean factory in the morning. Then I go to another place and the to another. I have been working now for two day hours. I work at night too. Now I´m so tired”. 

Ja nyt ymmärrän. Poskeni punoittavat, koska häpeän niin paljon aikaisempia ajatuksiani. Minun tekee mieleni pyytää mieheltä anteeksi. ”I work as a teacher” sanon vain jotain sanoakseni. ”I teach adults at the moment, that´s why I work in the evenings”. ”Do have long wayt to home” mies kysyy ja jatkaa”I need to go to Pihlajamäki, I have a long way. I have to go to the railwaysstation and then take a bus. I´m so tired.

Tässä vaiheessa ihmettelen taas vähän hänen tarkoitusperiään. 

Hän kuitenkin jatkaa:”We live there. We are 5 men. We have a small flat. We all work. We clean.”

Minun pitää jäädä junasta aikaisemmin. Koetan neuvoa hänelle nopeamman reitin Pihlajamäkeen ja toivotan voimia.

Jään miettimään asiaa. Ja voin lievästi pahoin. Toivon, että miehellä ja kaikilla, jotka asuvat hänen kanssaan ja jotka siivoavat, on kaikki hyvin. 

Ja sama epäilys pulpahtaa mieleeni välillä myöhemmin. Se mukava ja sievä kenkäkaupan myyjä, joka puhuu suomea murtaen? Entäpä soma kosmetologityttö, joka ei puhunut lainkaan suomea?  Paljonko he tekevät töitä? Millä palkalla? Miten he ovat tänne tulleet? Onko heillä asiat hyvin?

Jos jaksoit lukea tähän asti, jaksat varmasti tutustua vielä IOM:n, Vähemmistövaltuutetun ja kumppanien kampanjaan Ihmiskauppa ei ole satua. Ja kuunnella ja katsella Jori Sjöroosin ja Paula Vesalan version Satumaa-tangosta. Koska ihmiskauppa ei ole satua

 

 

Suhteet Oma elämä Työ Uutiset ja yhteiskunta