Maailmassa on virhe tai kaksi

Piti iloisesti hehkuttaa tähän hetkeen miten mukavia joulu- ja isänpäivälahjalöytöjä, sekä itselleni uudet kumpparit ostin tänään Hgin Messukeskuksen Outletexposta, mutta koska nyt törmäsin taas tähän yhteen maailmassa toistuvaan virheeseen, raportoin sen nyt tähän.

Minä en edes häpeä tunnustaa, että olen vähän nipo. Enkä edes kaikessa, mutta joissain asioissa kylläkin. Ja etenkin siinä, että kyllä ihmisen pitää vähän osata ajatella omaa nokkaansa pidemmälle. Itselleni ei tuota mitään vaikeuksia antaa kassajonossa tilaa sille, joka takanani on ostamassa pelkän pätkiksen, jos vaan itselläni ei ole mihinkään kiire. Ja kyllä minusta on ihan asiallista pitää naapurille ovea auki, vaikka hän olisi vasta neljän askeleen päässä ja itse olen jo ovella. Ja kyllä sen nyt jumankauta pitäisi olla ihan joka jannulle selvä, että roskia ei jätetä roskakatoksen lattialle, taakse, ovelle yms, vaan ne pussukat sijoitetaan niihin oikeisiin laatikoihin!

Olen suoranainen roskakatosaktivisti/-kyttä. Ei siinä mitään, jos joku ei halua lajitella, niin se on hänen valintansa, MUTTA laitaisi nyt hyvä ihminen ne roskat edes sekajätteeseen, eikä pitkin poikin jätekatosta. Ja tekisipä mieleni kutsua apinoiksi niitä oman elämänsä sankareita, jotka uljaasti raahaava puolet lastulevuisestä kalustuksestaan siihen jätekatoksen taakse ja jättävät ne siihen kuin pupu papanansa, mutta se olisi loukkaus kaikkia maailman apinalajikkeita kohtaan. Puhumattakaan jääkaapeista, pakastimista, Miranolista tai erilaisista kodin elämää nähneistä elektroniikkatuotteista, mitä roskakatoksen välittömästä läheisyydestä voi silloin tällöin bongailla. 

Joskus muistelen, että ala-asteella oli sellainen käsittämätön itsestäänselvyyksiä lateleva oppiaine kuin kansalaistaito. Taidan peräänkuuluttaa tämän silloin niin turhalta tuntuneen oppiaineen uudelleen opetussuunnitelmaan sisällyttämistä, jos siinä edelleen voitaisi käydä läpi ihan näitä asioita, jotka ilmeisesti eivät olekaan kaikille itsestäänselvyyksiä. Niinkuin esim. se, että omat jäljet korjataan, ympäristölle  ei tehdä haittaa, on olemassa sellainen käsite kuin ongelmajäte jne jne jne. En tosin tiedä, onko nämä nykyiset vahingot sillä enää korjattavissa, mutta toivoa ei saa koskaan menettää. 

Tätä nyky-yhteiskuntaa syytetään siitä, että ihmisiä kiinnostaa vain omat asiansa. Olisi kuitenkin kiva, jos ne KAIKKI omat asiat  olisivat kiinnostuslistalla samalla viivalla. Siis että ne omat jätöksetkin kiinnostaisi. 

Tänään heittelin sekajäteastiaan muutaman päivän katoksen lattialla maanneen vaahtomuovipatjan ja otin parit muovipussit pois lehtiroskiksesta. Lisäksi vein kolme lasipulloa kymmenen metrin päässä sijaitsevaan lasiroskikseen. 

Nyt on roskakatoksen feng shui taas kohdillaan!

Suhteet Sisustus Oma elämä Ajattelin tänään

Kaikkea saa, kun vaan pyytää

Kyllä voi puhuminen olla suomalaiselle vaikeaa. 

Eilen menin ratikalla yliopistolle. Siinä keskivaunussa, jossa kärryttelijöille ja pyörätuoli-ihmisille on varattu tilaa, oli yksi isi tytär kärryissä. Parin pysäkin päässä pari lukiolaista istahti myös samaan vaunuun.  Hakaniemestä kyytiin hyppäsi (sanavalinta tässä nyt erinomaisen kohdallaan, mutta menköön, kun kerran tuli jo naputeltua) muutama vanhus ulkoiluttajineen, kaksi näistä ikäihmistä jo pyörätuoleissa. Isä kärryjen kanssa tekee tilaa, nuori polvi jatkaa löpinäänsä. Minä, joka varaan sitä yksinistujan paikkaa seuraavassa vaunussa, teen tilaa tälle iskäihmiselle. Mutta MIKÄ siinä oli, ettei kukaan pyytänyt tätä nuorisoa vähän siirtymään? Olisi selvitty vähän vähemmällä kolaamisella.

Ja nyt ei taas pidä ymmärtää väärin. Minä pidän nuorisosta. Ja olen aivan varma, että jos heillä ei olisi ollut niin mielenkiintoinen keskustelu kesken, he varmaan olisivat pompanneet pystyyn ja raivanneet tilaa sekä pyörätuoli- että kärrykansalaisille, koska niin mukavilta vaikuttivat. Kun sitä tilaa ei tarvitse pyytää ärisemällä, että nuoret voisivat nostaa takaliston penkistä ja painua sinne, mihin tervejalkaiset kuuluu, vaan sitä voi ihan ystävällisesti aloittaa vaikka että anteeksi, kun tuolla peremmällä näyttää olevan tilaa, niin voisiko pyytää siirtymään sinne, kun nämä paikat ovat ne ainoat, joihin pääsee kärryillä/pyörätuoleilla jne…

Että on se niin vaikeaa. Itseäni ärsyttää oma suun avaamattonuus nyt niin paljon, että tekee mieli nyppiä ripset irti yksitellen. Koska kukas se minua kielsi kauniisti pyytämästä tekemään tilaa?

No sain sitten tänään sentään neuvolassa muotoiltua ääneen, että mites jos tyllerön synttärilahjaksi ei täräytettisikään kolmea, vaan ainoastaan kaksi rokotusta. Ja kuinkas kävikään, siinähän ei ollut mitään ongelmaa, päinvastoin, siitä oli kuulemma parempia kokemuksia kuin siitä koko kolmen setistä. Mahtavaa. 

Että kyllä vaan kannattaa avata suunsa epävarmemmissakin tilanteissa. Pitää vaan pitää huolta, ettei se ensimmäinen sana ole perkele.

p1060508.jpg

Ojennan käytöskukkasen.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään