Aatteet ja vaatteet

Ja lisää vaatepaatosta. 

Muutama päivä takaperin useammassakin lehdessä kirjoiteltiin Opettaja-lehdessä esitellystä tutkimuksesta opettajien vaatteista. Tutkija oli aineistonsa perusteellä jakanut opet karkeasti neljään ryhmään: tasaraita-jokapoikiin, muotitietoisiin tyylitaitureihin, nahkatakki-siilitukkiin ja avokaulaisiin katseidenkeräilijöihin. 

Suurin osa opettajista on kuulemma jokapoikia, jotka tapaavat arvostella tyylitaitureita, koska he itse kokevat alemmuutta näiden rinnalla. Tässä tapauksessa mitään ei kuitenkaan sanota ääneen, sen sijaan avokaulailijoiden edustajalle pukeutumisesta saatetaan ihan jopa huomauttaa. Sanomattakin on selvää, että siilitukalle kukaan ei uskalla sanoa mitään, mutta kaikki ajattelevat hänestä jotain. 

Tuleeko kenellekään omilta kouluajoilta mieleen näiden kyseisten ryhmien edustajia? Itse muistan suurimman osan opettajista olleen varmaan noita tasaraita-jokapoikia, päällään  farkut ja villapaita, tosin vanhemmilla miesopeilla saattoi olla pikkutakki tai jopa puku. Avokaulaiset vaatteet, jos niitä joskus jollain päällä olikin, eivät ole kaivertaneet mieleeni minkäänlaista muistijälkeä. Sen sijaan muistan useammankin hieman uhkeamman daamit purjehtineen luokkaan jonkinlaisessa jännittävässä kaavuntapaisessa. Miksi tutkimuksessa ei ole kulttuurikaapuiset -kategoriaa? Eikö heitä ole enää? 

Vakavasti puhuen, hieman kylmää tuo että työpaikoilla ilmeisesti ihmiset jaksavat kytätä toistensa pukeutumista. Olen ollut aikoinani toimistotyössä firmassa, jossa vanhimmat (naispuoliset) työntekijät muistelivat aikoja, jolloin naisella ainoa mahdollinen työvaate oli hame tai mekko ja mikä supina siitä tuli, kun joku kesäheluna oli tullut ihan peräti housut jalassa töihin. Noista ajoista on kuitenkin jo kulunut jokunen vuosikymmen, ja nykyään olisikin vaikeaa kuvitella, että joku mittaisi helman pituutta lattiasta ihan vain toimistotyön tähden. Ja eikö kuitenkin ollut kivampaa, että sillä tytöllä oli ne housut, ettei tullut ilman? 

Tajusin siinä juttua lukiessani, että tylleröisen päiväkodissa yksi työntekijä käyttää huivia. Toivon todella, että hänen ei ole tarvinnut valintaansa sen enempää perustella työpaikallaan kenellekään, eikä hänen pukeutumistaan selän takana (tai päin naamaakaan) mitenkään kummastella. Koska itse olin siis tämän seikan ohittanut kokonaan, ennenkuin päädyin näitä työpukeutumisjuttuja pohtimaan. Tärkeintähän työpaikoilla tulisi olla sen, että kaikki hoitavat omat hommansa kunnialla ja hyvässä hengessä. Vaikka sitten kylpytakissa.

Jaa-a. Mitäköhän sitä itse laittais tänään päälleen..?

 

Puheenaiheet Raha Ajattelin tänään

Tikulla silmään

Kummallista, miten jotkut jutut eivät vaan jätä rauhaan ilmeisesti ennenkuin ne on jotenkin jakanut. Tämä on jo vanha juttu, mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Muutama viikko takaperin Hesarissa oli juttu TAITO Kymenlaakson Pistos-Pahennustako perinteeseen -hankkeesta, jossa nuoret olivat ideoineet kansallispukujen muotojen, rakenteiden, yksityiskohtien ja tekniikoiden avulla uutta yhdistyksen perimistä Finnairin vanhoista työasuista. Jutussa oli mukana muutama mielestäni ihan edustava kuvakin, ja mietin siinä juttua silmäillessäni, että kerrankin on onnistuttu innostamaan melko tuoreella tavalla nuoria tarkastelemaan perinteitä. En tiedä, kuinka paljon itse olisin jutussa esiintyvien tyyppien iässä jaksanut aiheesta kiinnostua, saatika siten vielä toteuttaa huolellisesti. Jutusta jäi itselleni kaikenkaikkiaan hyvä mieli.

Ja eikös heti seuraavan päivän Hesarissa joku kässänmaikka, jonka nimeä en muista, mutta omalla nimellään oli mielipidekirjoituksensa kirjoittanut, teilannut koko jutun.  Kansallispuvut ovat juhla-asuja, niitähän ei varioida, niitä pitää kunnioittaa, ne ovat tutkijoiden luomuksia joita ei ihan miten vain sovi käyttää, edes inspiraation lähteenä. Närkästys tihkui tekstistä niin, että suuhun tuli oikein sitruunan maku. 

Alkoi tosissaan ärsyttää, että oikein opettajahenkilö lyttäsi koko hienon ja hauskan nuorten toteuttaman projektin. Pitäisiköhän ko. maikan vähän vaikka löysätä otsaripaansa? Suomessa ei käsittääkseni ole lakia kansallispuvuista, joten mitään niin kovin tuomittavaa tässä ei mielestäni tapahtunut. Kurjaa ajatella, että joku, jonka työnsä puolesta kuuluisi innostaa nuoria kokeilemaan erilaisia tekotapoja ja -tekniikoita, otti sitten asiakseen valtakunnallisessa mediassa tuomita koko projekti ja siinä samalla arvostella jonkun omin käsin tekemiä luomuksia. 

Ensinnäkin, voisi ajatella, että ne jotka kansallispuvuista ovat kiinnostuneita, olisivat iloisia ihan kenestä tahansa uudesta aiheesta innostuneesta, ja haluaisivat vaan innostaa lisää. Toiseksi, omin käsin tekeminen on parhaimmillaan rauhoittavaa ja suorastaan meditatiivista, ja siinä prosessi on tekijälleen produktia tärkeämpi. Kannattaako sitä kenenkään asian ulkopuolisen käydä kovin kovaa arvostelemaan, varsinkin kun tässäkin nyt aikalailla hyvän maun rajoissa toimittiin?

On se kumma.

p1000891_2.jpg

Tingityillä taidolla, mutta perinteisin menetelmin. 

Perinteisen pahennuksesta lisää: http://www.taitokymenlaakso.fi/index.php?k=112790

Puheenaiheet Ajattelin tänään