Vuosi sitten

Vuosi sitten sukelsin blogostaniaan tarkoituksena tarkastella minuutta virtuaalimaailmassa. Se projekti kesti muistaakseni kuutisen viikkoa, eikä siitä mainittavia tuloksia tullut, mutta minä jäin blogikoukkuun ja tässä sitä nyt ollaan. 

Mitään virtuaaliminää ei sitten koskaan ollutkaan, olin vain minä. Sen sijaan virtuaali-ihmisistä on tullut uusia kasvoja, tuttuja, ystäviä IRL. Tämä on ollut aika erilaista, mitä olin etukäteen ajatellut, ja koukuttavaakin. 

Tällä viikolla ajattelin viettää blogissa juhlaviikkoa, ja tehdä postauksia aiheista ja näkökulmista, joita en ole ennen tehnyt ja/tai jotka itselle tuntuvat vierailta. Ehdotuksia ja toiveita vastaanotetaan, koska Analyticsin mukaan täällä aina joku käy kuikuilemassa. Mitä haluaisit lukea? Mikä olisi hyvä syy käydä täällä vilkuilemassa? 

Ja tästä päästäänkin tämän viikon en ole koskaan blogissani -teemaan: 

Kirjoita rakentava bloginparannusehdotuksesi/kommenttisi/ehdotuksesi juhlaviikon postaukseksi kommenttiosioon, ja voit siitä kiitokseksi voittaa pari pikkuista pussukkaa. 

Pussukat ovat omien pikku kätösieni tuotosta, kestävät ja pestävät. Jätäthän jonkinlaiset yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan. Lilyyn rekisteröityneet tavoitan rekisteröidyn tunnuksen kautta, mutta jos stalkkaat täällä ilman vahvistettua nickiä, pistä meiliosoite kommenttiin mukaan 🙂

Kaikki kritiikki luetaan, vain rakentavat ehdotukset ja kommentit pääsevät arvontakierrokselle eikä mitään parannusehdotusta luvata toteuttaa 100% varmuudella 🙂 Arvonta suoritetaan blogin juhlaviikon päätteeksi sunnuntaina 20.10. 

pussukat2.jpg

Pussukkaiset ovat sekä päältä että sisältä puuvillaa, niissä on vuori ja vetoketju. 

pussukat1.jpg

Toinen on päältä Majapuun Apinapuu-puuvillaa, toinen africa-henkistä tilkkutyökangasta. Apinapuun vuori on samaa kuin toisen pussukan päällikangas, afrikan-pussukan vuori on hillitympi ruskea-ja turkoosin sävyinen tilkkutyöpuuvilla. 

Ja kaikille sivupalkissa ilmottautuneille seuraajille very extra special thanksit! Ansaitsisitte jokainen paljon enemmän kuin pikkuiset pesupussukat 🙂

Jaahas, tässä tämä taas nähtiin. Tämä oli taas näitä hiiri kissalle suutarina -päiviä: ei tullut kandia, tuli blogiarvonta. Ja nyt töihin, niinkuin olisi jo!

Suhteet Oma elämä DIY Ajattelin tänään

Juhlaviikonloppu

Lahopäisyydessämme unohdettua hääpäivää onnistuttiin viettämään vähän myöhässä kiitos mm. aivan liian kiltin opiskelukaverini, joka ystävällisesti lupautui kaitsemaan kupeittemme hedelmää sen hetken, että pääsimme suorittamaan jo perinteeksi muodostunutta leffaan ja Kuurnaan -rituaalia. 

Koska illanvietto piti ajoittaa niin, että elokuva ja ruokailu osuisivat suhteellisen saumattomasti yhteen, ohjelmisto oli ikäänkuin jo valmiiksi rajoitettu. Jotain, joka alkaa niin että ehtii järkevästi varattuun pöytään ja luonnollisesti myös sisällöltään sellainen elokuva, jonka jälkeen pystyisi syömään. Joten alienit, realismidraamat ja kaikkein verisin mäiske eivät tulleet kysymykseenkään. Yksimielinen valinta kohdistui We´re the Millersiin. Nauratti armottomasti. 

Elokuvan jälkeen kepsuttelimme Kuurnaan. Viihdyimme, kunnes kello löi yksitoista.

hääpäiväshamppis.jpg

Mmmmmm…. Tämä ja kaikki muukin. Loppukuu syödään kuulemma pettua.

Tylleröinen oli viihtynyt erinomaisesti ja mennyt kiltisti niin aikaisin nukkumaan, että oli pirteänä kuin peipponen ja pystyssä sunnuntai-aamuna mikrouunin kellon näyttäessä kahtatoista vaille kuusi. Mikä oli juuri se aika, jolloin äitinsä mietti ja punnitsi, kannattiko se viimeinen shampanjantilkka todella.

Päiväunien (joo, me kaikki nukuttiin) jälkeen suuntasimme Lintsille. Siellä meni kätevästi koko ilta niin, että kotiin saimme kärräille täysin ravistellun pikkukikattelijan. 

hääpvlintsi.jpg

Kun mentiin, aurinko vielä paistoi.

hääpvlintsi2.jpg

Viimeiset kiepsahdukset oli melkoisen syksyiset illan viiletessä.

hääpvlintsi3.jpg

Valokarnevaaleihin on mielestäni tänä vuonna panostettu edellisiä vuosia enemmän. Tai sitten se on se lapsi, joka pistää huomaamaan kaikkea sellaista, johon ei ennen olisi osannut kiinnittää huomiota.

Viikonloppu oli siis lähes yhtä juhlaa, ainakin nyt tuntuu siltä. Toivottavasti arki ei kovin märällä rätillä pamauta huomisaamuna vasten kasvoja.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään