Näin keväästä toipuessa voi hyvin fiilistellä tulevaa kesää menneitä muistelemalla.

Kävin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1999, kun Potsdamer Platzilla oli vielä nostureita eikä Simon-Dach -Straßella ollut toimivia katuvaloja, sen sijaan edelleen siellä oleva Astro Bar kylläkin. Räntää satoi, enkä ollut ikinä nähnyt niin isoja kerrostaloja kuin entisen Itä-Berliinin Tierparkin liepeillä. Ja rakastuin välittömästi. 

TV-torni

Kun tulee pienestä kaupungista, jossa joukkoliikenne kuvaa lähinnä muutamaa lähiöstä tulevan bussin reittiä, U-bahn, Straßenbahn ja raitiovaunut, joilla pääsee joka paikkaan, täsmällisesti ja ilman sen suurempaa pelkoa ylipäänsä yhtään mistään ovat valtava elämys. Oli hassua nähdä Daruden ja Michael Monroen keikkajulisteita. Oli mahtavaa syödä opiskelijabudjetilla useamman kerran viikossa ulkona, käydä baareissa, oopperassa ja vaikka missä. Nähdä niin paljon erilaisia ihmisiä. Tehdä ostoksia NewYorkerissa ja Footlockerissa. Syödä kurkkupastilleja, jotka olivat täynnä lisättyjä vitamiineja. Ja kaikkea.

Eläkeläisillä riittää vientiä myös Berliinissä.

Seuraavaan visiittiin vierähtikin sitten melkein kymmenen vuotta. Yllättävän vähän ja kuitenkin paljon oli siinä ajassa muuttunut. Friedrichshain Simon-Dach -Straßeineen oli muuttunut valoisammaksi ja selkeästi sovinnaisemmaksi, mutta rento tunnelma oli edelleen tallella. Potsilla ei luonnollisestikaan ollut enää yhtäkään nosturia. Alexanderplatzia oli rakennettu niin, että hyvä että sieltä enää vanhat maamerkit tunnisti. Hackescher Marktin S-Bahnsillanalaiset ravintolat olivat muuttaneet nimeään ja hintatasoaan. Checkpoint Charliella jenkkituristit edelleen valokuvasivat toisiaan. DDR oli museoitu. Julkinen liikenne toimi kuin junan vessat ennen pendolinoja.

S-Bahnhof Warschauer Straße 

Meillä oli DDR-loma. Kävimme tietenkin pikkuisessa, varta vasten viikonloppumatkalijoille ja muille nopeista museoista pitäville suunnatussa DDR-museossa, entisessä Stasin vankilassa, jossa entiset poliittiset vangit tai heidän läheisensä vetävät opastettuja kierroksia, ja tietenkin Stasimuseossa. Luin Stasilandin. 

Stasimuseon vakoiluihmeitä

Ihmettelimme valtavaa Alexa Mallia, söimme hähnchen kebabia ja joimme glühweinia. Vaelsimme tuntitolkulla Mauerparkin sunnuntaikirppiksellä ja jatkoimme siitä vieä Arkonaplatzin vastaavalle. Ja joimme lisää glühweinia ja söimme Apfelstrudelia. Kävimme lounaalla 12 Apostelissa ja mietimme, tarvitseeko sitä ihmisen ikinä mitään muuta syödäkään kuin pizzaa. Kunnes kävimme Hasirissa syömässä turkkilaisia herkkuja. Ja 100twasserissa aamiaisella. 

Kepsulla kadunvarressa, ohikulkijoita tarkkaillen ja valokuvaten.

Kävimme tietenkin myös moikkaamassa Nefertitiä ja Ishtarin porttia. Vietimme illan epämukavilla penkeillä Volksbühnessä Rosa- Luxemburg-Platzilla. Tarkastimme kaikki Hackesche Höfet. Istuimme pienissä nimettömissä paikoissa viiniä ja olutta juoden ja seuraavaa päivää suunnitellen.

Paikka, jonka nimeä tiedä mä en, vaikka reissuillani usein siellä vierailen.

Ja viimeisenä iltana suunnittelimme jo seuraavaa Berliinin-reissua.