Vihdoin alkaa näyttää siltä, että kevät koittaisi tännekin. Eilen oli niinkin harvinaislaatuinen päivä Helsingissä, että aurinko paistoi, lämpötila oli plussan puolella (no joo, plussaa se on +1:kin) eikä se Helsingille tyypillinen raaka tuuli painanut kasvoja littaan. 

Eli kaikin puolin loistava päivä poistua vähän ulos tuulettumaan. 

Ja nyt ei kysymys ole mistään verskoissa keskuspuistoon kärryttelemään-tapahtumasta, vaan kukkakorukurssin kautta ravintolaan syömään.

Kokoonpanomme vaihteli vähän illan edetessä, mutta kaikeinkaikkiaan yli kymmenen ladyn voimin kävimme juhlistamassa sisareni syntymäpäivää Lauran Kukkakaupassa tekemässä kukkakoruja ja -tatuointeja. 

Työpöydällä kukkia, eukalyptuksen lehtiä, liimaa, saksia ja keskeneräisiä teoksia.

Saimme hetkessä aikaan melkoisen terälehtien pöllytyksen. Hyvillä ohjeilla tuotoksista tuli hienoja ja kaikilla oli valtavan hauskaa. Kokemus oli kaikille uusi ja myöskin kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että jos kaipaa illanviettoon jotain muutakin kuin vain kuohuviiniä, tämä sopii ehdottomasti. 

Kauniit kukkaset hiuksissa, hihoissa, rinnuksilla olkapäillä ja vaikka missä jatkoimme matkaamme Kortteliravintola Punavuoreen, uuteen ja mukavaan ravintolaan, jossa ei onneksi tarvinnut tyytyä pelkkiin burgereihin, vaikka sekin kyllä näytti herkulliselta. Kolmen ruokalajin setti oli kohtuuhintainen 38€. Näin vanha ihminen jo kaipaisi vähän akustiikkalevyä seiniin koska melu nousi aika ajoin melkoiseksi, mikä on harmillista, jos vaikka haluaisi kehua annostaan pöytänaapurilleen

Lasia oli pöydässsä monenlaista.

Ja sitten tämä äitimuori alkoikin olla valmista kauraa kotiin ja kuorsaamaan. Ei siis kreisibailausta kannat katossa.

Koska sunnuntaina loistava keli näytti jatkuva, nukuimme koko perheen voimin oikein pitkät päiväunet, joista selvittyämme oli pakko lähteä maitokauppaan. Yllättäen sieltä tarttui mukaan vähän muutakin:

Lattea ja crème brûléeta. Tässä kohtaa sisäinen Violeta Parrani* laulaa ”lähikaupalle kiitos, sain siltä kaiken/maidon ja leivän/sekä paahtovanukkaaaaaaan!”

Muutenkin tänä viikonloppuna on tullut syötyä ravintolan lisäksi harvinaisen hyvin. Lampaan paahtopaistia ja kanarisottoa. Ihan hyvää vaihtelua makaroonilaatikolle, joka ei sekään ole pahaa ole, mutta liika on aina liikaa. 

Nyt vaan toivotaan, että kevät jaksaa painaa päälle, sulattaa kaiken lumen ja lämmittää kunnolla. Pian!

*Violeta Parra oli chileläinen laulaja ja lauluntekijä, joka tunnetaan Suomessa ehkä parhaiten laulustaan ”Gracias a la vida”, suomeksi Elämälle kiitos.