Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hei kaikille! Blogissani on ollut hieman hiljaiseloa kaiken muun kiireen keskellä. Yritän nyt kuitenkin löytää aikaa kirjoittamiseen hieman useammin. Tunnutan, että minulla on paha tapa kerätä kalenterini täyteen erilaisia tapahtumia ja sitten tuntuukin, että aika ei riitä mihinkään. Päivittäinen elämä on tapahtumista toiseen juoksemista ja jatkuvaa kiirettä. Jopa rakastamani avannossa käynti on muuttunut rentouttavasta tavasta erilaisten askareiden välissä suoritettavaksi projektiksi. Jouluna sen viimein ymmärsin, että en voi polttaa jatkuvasti kynttilää molemmista päistä. Eräs ystäväni kärsi melko pahan burnoutin ja se jos mikä pysäytti. Hänellä kesti todella kauan toipua siitä ja prosessi oli tuskainen. Siitä oikeastaan sain kimmokkeen höllätä vauhtia ja alkaa keskittyä elämän pieniin asioihin. Karsin heti alkuun kalenteristani kaiken maailman kissanristiäiset ja kas kummaa, nyt vapaa-aikaa näyttikin olevan paljon enemmän.

Kuten sanottua, niin sain ´´ylimääräisiä´´ tapahtumia karsimalla kiireen hieman helpottamaan. Olen kuitenkin luonteeltani eräänlainen suorittaja ja silti sosiaalisten tapahtumien karsimisen jälkeen kalenterissani oli yhä liian paljon merkintöjä. Sitten jostain osui silmääni termi downshifting. Aloin hieman tutkia asiaa ja totesin, että olin tiedostamattani ottanut ensiaskeleen downshiftaamisessa eli leppoistamisessa. Leppoistaminen tarkoittaa oikeastaan juuri sitä, että hiljentää hieman vauhtia ja karsii menoja kalenterista ja ei yritä venyä kaikkeen mahdolliseen. Osa leppoistaa alkuun sosiaalista elämäänsä, kuten minäkin tein. Toiset pyrkivät leppoistamaan myös työelämäänsä ja vaihtaa se uraorientoitunut työminä enemmän vapaa-aikaa arvostavaan ja rennompaan työminään. Eli enää ei ajatella, että elämä on työtä varten, vaan työ on elämää varten. Työllä siis rahoitetaan eläminen, mutta työnteko ei ole itse tarkoitus. Tokihan osa meistä ei voi moista valintaa tehdä, vaan sovitut tunnit toki tehdään, mutta mikäli usein joutuu jäämään ylitöihin, niin kannattaa joskus rohkeasti kieltäytyä kunniasta. Joskus työpaikan vaihtaminenkin saattaa tulla kyseeseen, jos ei muu auta.

Itse en juurikaan töistä voi leppoistaa, koska työt pitää saada tehtyä. Tosin liikunnan harrastamiseen se sopi hyvin. Sen sijaan, että juoksen harrastuksesta toiseen, päätin jättää muutaman ohjatun tunnin pois ja korvata ne pienellä kävelylenkillä. Eli töiden jälkeen ei tarvitse sännätä aina jumpalle tai jollekin muulle tunnille. Sen sijaan tulen kotiin ja usein saatan keittää kupin aidoista luonnontuotteista(joita löytyy vaikka millä mitalla myös esim. Puhdistamosta ja Ruohonjuuresta) tehtyä yrttijuomaa tai kamomillateetä. Sitten hetken rentouduttuani lähden rauhalliselle kävelylle joskus musiikkia samalla kuunnellen tai ilman kuulokkeita.

Nyt olen taas alkanut nauttimaan avannossa käymisestäkin eikä se enää tunnu erilaisten kiireiden välissä suoritettavalta askareelta. Tunnen oloni paljon reippaammaksi ja kun olen hieman vähentänyt ohjattuja tunteja, niin tuntuu, että tunneilla joilla yhä käyn, saan paljon enemmän aikaan ja paremmin tehoja irti itsestäni. Mikäli tuntuu, että aika ei tahdo millään riittää ja alkaa voimat loppua, niin kannattaa pysähtyä ja priorisoida omaa elämää. Yllättävästi aikaa alkaakin löytymään ja stressitasot laskevat ja kiire helpottaa. Mikäli haluat lukea aiheesta lisää, niin toki Googlesta löytyy lisää infoa ja onpahan muutama kotimainenkin blogi omistautunut asialle. Suosittelen lukemaan. Mukavaa talven jatkoa kaikille!