Viime viikolla ei tullut majailtua kahviloissa paljoakaan, koska vietin viikkoni miehellä. Mielenkiintoista tässä on se, että ollaan tapailtu vajaa 3 kuukautta ja nyt käytännössä asun tämän kuukauden pääosin miehellä ja käyn välillä kotona, siskolla ja ystävillä. Vähän tällaista testiaikaa siis, koska ei seurustella vielä. Mutta hei, meillä meni viime viikko tosi hyvin! Muutamaan otteeseen oli sellainen olo, että nyt voisin mielelläni olla yksin hetken ja ärsytys nosti päätään. Silloin lähdin kauppaan tai puuhasin eri huoneessa jotain muuta ja ärsytys menikin ohi. Muutamia uusia tilanteita kylläkin tuli vastaan ja neuvoteltavaa oli muutamista asioista. Sellaisia oli mm.

• Ruoka-ajat. Meillä on harvoin nälkä samaan aikaan. Tästä seuraa ongelma: mitä mä syön, entä sä sit myöhemmin? Millon? 
• Aamupuuron valmistus. Laitetaanko chiansiemeniä tai suolaa? Paljonko mies syö ja entä koostumus? Multa varmistettiin aika monesti, että teen puuron oikein. Yhtenä aamuna unohdin suolan, mutta siihen suhtauduttiin asiaankuuluvan ymmärtäväisesti 🙂
• Ostin kasviksia, avasin vihanneslokeron ja pohdin tyhjennänkö kaiken alkoholin sieltä pois vai säilytänkö vihannekset jossain muualla. Päädyin siihen, että alkoholi saa jäädä pyhättöönsä ja vihannekset sijoitetaan vapaille paikoille.
• Jääkaapin täyttöaste. Miehen kommentti oli ”mun jääkaappi ei ooo ikinä ollut näin täynnä.”
• Siivoaminen ja pyykinpesu. Mies ei harrasta näitä juurikaan, kun taas minä puuhaan yllättävän mielelläni. Viikonlopun siivousspurtti sai miehen jokseenkin hämilleen 😀
• Kaapin ovien aukijättäminen. Mies kulkee perässä sulkemassa 😀
• Vahakangasliina. Keittiönpöydällä, miksi.

Luonnollisesti viime viikolla myös joitakin superihania juttuja oli:

• Mies kokkaa. Viimeisimpiä herkkuja maailman paras lohikeitto, uunivihannekset ja feta-punajuuripihvit. 
• Nukkuminen. Onhan se luksusta nukahtaa ja herätä kivan tyypin vierestä. Jos tulee yöllä ikävä voi kömpiä lähelle.
• Mies lohduttaa. Jos mulla on huono olo, mies kantaa mut sohvalle, peittelee ja keittää teetä, halaa ja kysyy haluanko jutella. Eihän sitä voi muuta kuin piristyä jo siitä ilosta, että on vieressä joku joka tekee noin. 🙂
• Halailu! Koko ajan!
• Oma asunto. Kämppiksien kanssa vuosia asuneena sitä alkaa ymmärtää, että ilman kämppiksiäkin voi selvitä. 🙂 

Kotiutuminen on mennyt nopeasti ja viihdyn täällä Helsingin ulkopuolella yllättävän kivasti. Pitää yrittää muistaa nukkua öitä muuallakin, että mies (ja minä) saa hetken lepoa kotona yksin vaikka viihtyykin Kyllähän tämä ”päämajapaikka” helpottaa hirveästi tämän kuukauden ympäriinsä ryntäilyä, vaikka aikaa kuluukin extraa kotona käymiseen, tavaroiden sinne tänne viemiseen ja muuhun lisäpuuhaan, koska ”kaikki ei vaan koskaan ole oikeassa paikassa”. Vaatii huomattavasti normaalia enemmän suunnitelmallisuutta päiviltä.