Viikonloppuna
Nyt istun Senaatintorin laidalla Ciao Cafféssa. Tilat ei oo ihan jees, mutta en jaksanut pohtia kahvilaa kauempaa. Pöytä keikkuu ja penkki on pirun matalalla. Ei tänne enää 😀
Viime viikonloppu meni vielä kotona nukkuessa vaikka siellä ei ollutkaan hyvä olla. Ikkuna auki ja avot! Torstai oli vähän liian myöhäinen ajankohta sille, että jaksaisi fiksata yöpymisasioita. Lauantaina yritin vielä tehdä aamupuuron kotona, mutta totesin pian, ettei kannata. Sunnuntaiksi pakeninkin aamupuurolle Kallioon Porthaninkadulla olevaan Harlekiiniin. Aamupuuron ja kahvin sai alle neljällä eurolla. Paikka on sellainen perinteinen kahvila, jollaisia kuvittelisin syntymävuoteni tienoilla olleen. Wifiä ei tietenkään ollut, mutta sunnuntaihesari oli ihana lukea. Siirreltiin viereisissä pöydissä olevien kanssa vuorotellen Hesarin eri osia toisillemme sanaakaan sanomatta kun oltiin saatu luettua ne. Viehättävää tämä sanaton yhteisymmärrys.
Miksi Harlekiini? Kun heräät sunnuntai-aamuna ennen aamukasia, ei kovin moni kahvila ole vielä auki. Jos on, niissä tarjoillaan brunssia vauvaperheille, jotka herää joka tapauksessa kukonlaulun aikaan. Harlekiini valikoituikin kohteeksi sillä, että se avautuu jo kasilta ja on opiskelijan kukkarolle sopivan hintainen. Kahvilan aamuvirkussa vanhassa rouvassa on hauskasti ytyä, josta voi hieman kaivelemalla löytää myös ystävällisyyttä. Musta tämä kahvila on ihan ykkönen juuri sunnuntai-aamuisin: paperiversio Hesarista ja aikaa lukea rauhassa aloittaa päivän erinomaisesti. 🙂 Puhumattakaan aamuauringosta ja aamu-unisenkin herättävästä kirpsakan raikkaasta ilmasta kun paikalle pyöräilee rantaa pitkin!
Viikonloppuisin illatkin voisi olla hankalia, mutta onneksi olin sopinut, että tapaan kavereita tuolloin. Istuin siis iltamyöhään kavereiden nurkissa ja vitkuttelin kotiinlähtöä. Vietin yhteensä neljä päivää luuhaten 12-14 tuntia vähän siellä ja täällä. Teki hyvää pistää rutiinit uusiksi!