Välillä oikeasti pysähdyn ajatuksen kanssa, että ”mitähän v*ttua?!” Anteeksi hirwittävän vulgaari sana valinta, mutta oikeasti… Oman elämänsä kanssa kun joutuu pähkäilemään,  epäilemään ja häpeämään, niin kysyn vain että ”MIKSI?”   Teet sitä taikka tätä, yrität ottaa itsesi ja muut huomioon, miellyttää jokaista, miellyttämättä kuitenkaan loppuviimein ketään… Sitten kun opettelee sanomaan EI, niin kokee syyllisyyttä. Epäilee […]

Olen pitkään hakenut hyväksyntää, auttamalla muita. Usein itseni kustannuksella. Unohdin pitää huolta rajoistani ja omasta hyvinvoinnista. Huomaan katkeruuden kalvavan ja pyrkivän myrkyttämään myös ne elämäni oikeasti hyvät asiat. Niin pitkään on pidetty apuani ja hyväntahtoisuuttani itsestään selvyytenä, että pelkään sen katkeroittaneeni jo sisintäni. Huomaan sen pienistä seikoista, asiat joista oikeasti tiedän nauttivani saattavat ”sytyttää kiukun”. […]

Mitä ihmiset tekee vapaallaan…? Mistä ideoita kun pää lyö tyhjää, samaan aikaan kun tuntee turhautumista tekemättömyydestä. Ulkona täydellinen talvikeli, lumi houkuttelevan pehmeä ja kauniin puhdasta. Ulos tekisi tavallaan mieli, muttei kiinnosta.   Masennus varmaan tuntuu tältä, mutten itseäni masentuneeksi koe, sillä olen optimistinen ihminen. Ainakin näin itse koen. Sillä TIEDÄN ettei nämäkään ongelmat ole ikuisia. […]

Missä vaiheessa tietää, onko oikeasti ”vahva” vai onko vain uskotellut itselleen oman vahvuutensa?   Kun elämä on selviytymistaistelua vastoinkäymisestä toiseen, onko henkinen vahvuus silloin todellista, vai vain jotain jonka uskottelet itsellesi.  Ja onko se väärää vahvuutta? Sairastuttaako tämä vahvuus, jatkuva pärjäämisen pakko? Kun kaikki ulkoinen vaatisi sinua jo romahtamaan ja ottamaan toisilta apua vastaan, muttet […]