Osieni summa

Olen monesti miettinyt sitä, mikä vaikutus kaikella elämämme aikana koetulla on persoonaamme ja käyttäytymiseemme. Kuinka paljon vaikutusta esimerkiksi kasvuympäristöllämme on, keitä perheeseemme on kuulunut, olemmeko saaneet kasvaa ydinperheessä, ainoana lapsena vai sisaruksena? Kunpa vain voisikin saada oikein kaaviokuvan ja prosenttiosuudet siitä, millä on minkäkin verran vaikutusta. Kuinka helppoa olisikaan sen jälkeen ymmärtää oman mielensä liikkeitä ja käytöstä! Tässä muutamia pohdintoja omalta kohdaltani:

Koulukiusaaminen:
Millainen olisinkaan, jos olisinkin ollut se suosittu lapsi koulussa? Se, joka sai aina loistaa kivassa porukassa? Kun olen seurannut Facebookista entisten koulukavereitteni nykyistä elämää niin tuntuu, että se suosittujen oppilaitten elämä on mennyt niin kovin eri raiteella kuin minun. Suurin osa heistä on korkeasti koulutettuja, minä vain amis. He toimivat työpaikoillaan luottamustehtävissä tai ovat yrittäjiä, minä vain duunari. He matkustelevat monta kertaa vuodessa ja käyttävät rahansa merkkivaatteisiin. Käyvät brunsseilla ja viettävät vilkasta sosiaalista elämää. Toki tiedostan sen, että monesti se elämä näyttäytyy hyvinkin erilaisena sosiaalisessa mediassa kuin mitä se oikeasti on, mutta ei minun statuksistani voi tällaista elämää lukea. Älkää ymmärtäkö minua väärin; en ole kateellinen tuollaisesta elämästä. Olen aivan tyytyväinen siihen, että saan olla duunari ja kun työpäivä on heitetty ja suljen työpaikan oven perässäni kiinni niin työt jäävät työpaikalle eikä minun tarvitse vapaa-ajallani murehtia työasioita.

Mutta sitä suren monesti, että kiusaaminen on jättänyt minuun sosiaalisten tilanteiden suhteen syvät haavat. Tunnen monesti ulkopuolisuutta ja epäluuloa ihmisiä kohtaan. Minulla on laaja tuttavapiiri, mutta vain pari sellaista ystävää, joille voin rehellisesti kertoa, mitä minulle kuuluu. Enkä välttämättä heillekään kerro ihan kaikkea (viitaten vaikka ensimmäisen kirjoitukseni aiheeseen). Olin toki alunperinkin ujo lapsi, mutta kuinka erilainen voisinkaan olla, jos kouluaikani olisi sujunut jotenkin toisin.

Vaikea äiti-lapsi -suhde:
Tästä olen aivan varma, että jos minulla olisi ollut hyvä suhde oman äitini kanssa niin osaisin olla myös parempi äiti omalle lapselleni. Luultavasti olisin myös tasapainoisempi puoliso, jos olisin saanut kotona erilaisen naisen mallin. Äitini oli epävakaa persoona. Helposti tulistuva, raivoava, syyllistävä, narsistinen. En muista, että olisin lapsena kauheasti hakeutunut äitini syliin. Koin aina, että en riitä äidilleni sellaisena kuin olen. Äiti ei koskaan sanonut, että olisi ylpeä minusta tai mistään tekemisistäni. Paremminkin hän useasti kyllä ilmaisi tyytymättömyytensä valintojeni suhteen ja saattoi monesti maalata jo pirut seinille, etten kuitenkaan löytäisi juuri sillä valitsemallani tiellä onnea (esim. kulloisenkin parisuhteeni suhteen). Hän oli toisaalta myös hyvin ylisuojeleva äiti. Lapsena en saanut kiivetä puuhun, koska ”Putoat kumminkin!”. Kun muutin pois kotoa ja ”itsenäistyin” hän halusi pitää silti langat tiukasti käsissään ja kontrolloi kaikkea. Kun hän tuli käymään hän kritisoi tekemääni suursiivousta kieltäytymällä ottamasta kenkiä pois jalasta ja vaihteli keittiössäkin kaikkien keittiövälineitten paikat mieleisekseen.
Olisinko edes koskaan kokenut näitä monia masennuksiani, jos olisin kokenut tasapainoisemman ja henkisesti turvallisemman lapsuuden? Omalle lapselleni haluan osoittaa, että aina saa tulla syliin, aina saa rehellisesti kertoa miltä kulloinkin tuntuu ja haluan myös osoittaa olevani hänestä ylpeä ilman mitään sen kummempia saavutuksia.

Epäonnistunut, henkisesti väkivaltainen avioliitto:
Millaisen jäljen ja osuuden käytökseeni jätti ensimmäinen avioliittoni? Ex-mieheni oli narsistinen, itsekäs, alkoon taipuvainen ja arvaamaton. Lupasi kuunkin taivaalta, mutta ne lupaukset päättyivät sirpaleihin ja kyyneleihin. Vai sainko kenties osan hänen käytöksestään aikaan omalla käytökselläni? Vikatikki oli mennä naimisiin vain koska hän sitä halusi. Olisi pitänyt uskaltaa tehdä jo silloin se päätös, että lähdemme eri teille. No, kokemusta rikkaampana kai siitäkin. Mutta sisältä särkyneempänä.