”Samu on uusi, kiinnostava ja kaunis lehti miessukupuolesta, sen merkityksestä, moninaisuudesta ja ilmenemismuodoista. Millaista on olla mies nyt ja millaisena mies nähdään?” Näin kuvailee itseään uusi feministiseksi miestenlehdeksi itseään kutsuva Samu-lehti. Tämä ei tietysti ole perinteisessä mielessä sadetakkisetien ”miestenlehti”. Aihepiiri on kirjava vanhempien miesten balettiryhmästä teini-ikäiseen drag queeniin. Tunnettua feministitutkijaa Saara Särmää haastatellaan ja käsitellään miesten kokemaa väkivaltaa. Päällimmäisenä minulle herää kysymys potentiaalisesta kohdeyleisöstä. Haluaako Samu valloittaa pientä jalansijaa valtavirran miehille kohdistetuista julkaisuista vai onko sen tavoitteena toimia oman poliittisen kuoronsa kaiunkantajana? Kuorolla tarkoitan suurien kaupunkien punavihreää vasemmistokuplaa, jossa feministinen ajattelu/ideologia on yksi itseisarvoista. 

”Nyt jos koskaan on aika entistä voimakkaammin kyseenalaistaa perinteisiä sukupuolirooleja, jotka pahimmillaan vahingoittavat paitsi yhteiskuntaa, myös siinä eläviä ihmisiä,” julistaa lehti oppikirjamaisesti feminististä manifestia. Ne pahuksen sukupuoliroolit. Ilman niitä kaikki me kaikki tulisimme toimeen keskenämme… Nähtäväksi jää löytyykö tulevaisuudessa lehden tekijöiltä rohkeutta ja rehellisyyttä ottaa huomioon heidän näkemyksiensä vastakohtaiset – ja halveksitut – vanhanaikaiset sukupuoliroolit ja niiden hyvät puolet? Epäilen suuresti. Rohkenen jopa väittää, että suurin osa miesväestöstä saa paremmin samaistuttavan miehuuden kuvan Hollywoodista kuin Samusta. Hollywoodista?! Älytöntä! Otetaan esimerkiksi elokuvateattereissa pyörivä toimintajyrä Jason Bourne.

Matt Damon ja ohjaaja Paul Greengrass palaavat luomansa hahmon pariin skipattuaan edellisen jatko-osan, jonka innottomuudesta paistoi studion brändirahastus. Erakoitunut Bourne elää ilman yhtäkään ihmissuhdetta yhteiskunnan laidoilla tienaten laittomilla tappeluilla. Hän on äärimmäisen taitava ja tehokas näissä väkivaltaisissa tilanteissa, mutta kärsii enemmän tästä kyseenalaisesta lahjastaan kuin hyötyy siitä. Menneisyys koulutettuna tappajana ja valtion likaisten töiden renkinä ei jätä rikkinäistä sielua rauhaan. Kun hänen vanha CIA kollega Nicky ottaa yhteyttä Bourneen, käynnistyy jokseenkin tuttu kaava sarjan aiemmista osista. Osa menneisyydestä on vielä selvittämättä ja CIA:n sen hetkinen paha johtaja (onko elokuvissa hyviä CIA:n johtajia?) haluaa uudelleen löydetyn Bournen mielummin kuolleena kuin elävänä. Seuraa useita kissa-hiiri leikkejä ympäri maailman joista erityisen vaikuttava oli ensimmäisen näytöksen huipennos Bournen ja Nickyn paetessa Ateenan kaduilla hallituksen vastaisen mellakoinnin yltyessä lähes oopperamaiseen kaaokseen.

Bourne-elokuvia on kutsuttu älykkäiksi genressään, jossa älylle ei juuri sijaa löydy. Minulle tuo tarkoittaa näiden toimintarymistelyjen yllättävää humaaniutta. Herjanheitto huumoria ei löydy kenenkään kuollessa. Sävy kerronnassa on vakava. Bourne ei ole nihilisti, vaan tarkoitustaan, identiteettiään ja henkilökohtaista totuuttaan kyseenalaistava ihminen. Tavoitteenaan entisellä tappajalla on se klassinen ja moraalinen hyvä elämä. Hänen luullessa löytäneensä liittolaisen, joka mahdollisesti pystyisi ja haluaisi auttaa, joutuu hän pettymään huomatessaan olevansa yhä pelkkä ajankohtainen hyödyke poliittisessa flipperissä. Bournen ei anneta elää ihmisenä, miehenä, vaan hänen arvonsa määräytyy täysin sen perusteella mitä hän tekee jonkun muun hyväksi. Elokuvassa tämä muu on hänet muovannut hallitus.

Kuinka moni mies kokee tärkeäksi kysymykseksi perinteisten sukupuoliroolien vaikutuksen olemassaolonsa kannalta? Epäilen, ettei valtaosa koe sen tärkeyden yltävän Top 100-listallekaan. Entä kuinka moni pystyisi välittömästi samaistumaan Hollywoodin toimintasankarin eksistentiaaliseen angstiin? Hyvin monet. Jos tavallisille kadunmiehille annettaisiin mahdollisuus saada lippu Jason Bourneen tai vuosikerta Samua, kummanko enemmistö valitsisi? Mikäli Samu haluaa saada lukijoita kuplansa ulkopuolelta olisi sen tekijöiden astuttava kuplastaan ulos niiden tavallisten heteromiesten ilmoille ja keskusteltava heidän kanssaan.