Ciao Italia

Ylös ja alas satojen rappusten kautta vie tieni työmaalleni. Eilinen päivä alkoi helteisen kuumasti ja ilmassa oli ukkosta. Eipä aikaakaan kun salamat ja ukkonen löivät kilpaa. Lisäksi tykit paukuttivat niin, että tuntui kuin olisi osallisena maailmojen sodassa pauke oli niin suunnaton. Täällä ammutaan tykeillä tummat sadepilvet auki ettei pääse syntymään raekuuroja jotka vievät viinisadon. Sehän on ihan selvää, eikö? Talossa on ollut kovasti tapahtumaa, vieraita tupa täynnä, tytär tuli lomalta kera ystävien ja illalla teimme yhdessä kaksi pellillistä pizzaa. Illallisen jälkeen siirryimekin jo kisastudioon katsomaan Saksa-Italia jalkapalloa. Tällä kertaa minunkin oli siis katsottava matsi. Kaikki katsoimme keskittyineinä ja aina kun italian joukkueella olisi ollut mahdollista tehdä maali niin tunnelma nousi kattoon saakka. Niin, että isäntämme hyppäsin yhden kerran tuolissa 2 metriä ylöspäin ja iski päänsä tuolin reunaan. Täällä näihin asioihin eläydytään TUNTEELLA. Valitettavasti tällä kertaa Italia hävisi. 

 Tämä päivä aukeni sumuisena ja hieman ’viileänä’, tarkoittaa meille suomalaisille todella sopivana. Olin jo klo 7.00 aamulla työpisteelläni, sen vuoksi että ehtii tehdä päivän työt ennen hellettä. Puolen päivän aikaan kaikki oli loistavasti valmista. Lähdimme emännän kanssa esittäytymään paikalliseen supermarketiin, tien toiselle puolelle. Omistaja suuteli kädelle kuin kuninkaallinen olisin, hih. Voin tehdän hankintoja oman taloni tilikirjaan. Teimme pieniä hankintoja ja lupasin tehdä lounaaksi tonnikalasalaattia ja lämpimiä voileipiä jämäjuustoista. Kaikkien mielestä ruoka  maistui hyvin ja sain samantien ylennyksen mennä ensi viikon kokkikurssille TULKIKSI!!! Helppoa, totesin. Sitä vartenhan täällä ollaan, ottamassa mahdollisuuksia ja kokemuksia muistiin. Kirppukoira oli syönyt lonkkansa verille ja jouduimme lääkitsemään myös sen ohimennen. Ujokissa kierteli jalkani ympärillä haistellen tonnikalojen tuoksua. Kohta meistä tulee hyvät ystävät.  Lähden kohta emännän ja nonnan kanssa Albaan argeologiselle kierrokselle. Siitä enemmän kun palaan. Palattu, kaksi tuntia Alban vanhan kaupungin historiaa. Paluumatkalla ostimme jugurttijäätelöt, ah NIIN IHANAA, joka virkisti helteistä päiväämme.