Viimeinen viikkoni Piemontessa käynnistyi vilkkaasti. Kaikenlaista pientä toimitettavaa yms. sitä huomaa yhtäkkiä, että itsellänikin oli päivässä monta nk. tärkeää tehtävää talossa. Tällä viikolla oli kovat ukkoset, koira sekä kissan hakeutuivat yöksi turvaan huoneeseeni. Tämän jälkeen koira asusti loppuviikon öisin huoneessani. Huoneeni sijaitsi ylimmällä orrella joten koiran ei ollut helppo tulla sinne. Tällä viikolla löytyi taas monta sisiliskon ruumista altaalta. 

Meillä oli tällä viimeisellä viikolla, koko viikon, ihastuttava ruotsalainen/teheranilainen/sveitsiläinen perhe asiakkaana, asuivat sveitsissä. Äiti ja poika olivat ruotsalaisia (etelä ruotsista), pojan tyttöystävä sveitsiläinen, isä teheranilainen. Isällä oli nähtävästi ollut suurempi sairauskohtaus joka oli halvaannuttanut suuren osan hänen toimintakyvystään. Hän käveli huonosti ja puheen tuottaminen oli hyvin hidasta, mutta hänen kasvonsa loistivat hyvänmielisyyttä ja onnellisuutta. Nallekarhun oloinen tyypähdys. Olivat kaikesta huolimatta valinneet paikkamme vaikka meillä ei ollut hissiä tms. apuvälineitä vaikeasti liikkuville ihmisille. Joka päivä perhe kipusi vaikeakulkuista rinnettä pitkin uima-altaalle nauttimaan sekä takaisin talolle sen ainakin tuhannen askelman saattelemana. Perhe piti hirmuisen hyvää huolta ja jokainen halaili ja suukotteli isää. Joka ilta he lähtivät ulos nauttimaan illallista ja seuraavana päivänä vaihdoimme kuulumisia missä olivat käyneet, ehdottomasti mukavimmat vieraat meillä.

Kävin yhtenä iltana pizzalla Albassa ja kun palasin puolen yön aikaan takaisin, tiet olivat täynnä miljoonia ja miljoonia valkoisia isohkoja lentäviä öttiäisiä niin, että kaikki autolijat ajoivat hirmuisen hitaasti, ihan kuin olisi ollut lunta maassa. Näitä samoja ruumiita kellui myös muutamana aamuna altaassamme. 

Keskiviikkona meidät isäntä, emäntä, Nonna ja minä oli kutsuttu vuorille Loazzoloon, mitä uskomattomimpaan paikkaan, nauttimaan illallista ja of course viinistä ja mosscatosta ja huikeista näkymistä. Paikan päällä järjestettiin opaskierroksia viinin, luonnonpuiston ja yrttien pariin. Jokainen vieras pystyi valitsemaan mieleisensä kierroksen.

Menuuna toimi tällä kertaa;

Alkupalat; Parmigiano Reggiano, Salame, Olive Taggiasche, Olive verdi ripiene di Robiola de Roccaverano, Cipolline grigliate, pomodori secchi sott’olio, Funghi Porcini sott’olio, Carciofini, Peperoncini ripieni, Mozzarelline & Pomodori Pachino. 

Peperoni quadrati d’Asti e Bagnetto verde (Asti’s square peppers and typical green souce)
Vitello tonnato (Beef in tuna sauce)
Frittatine dell’Oasi con salsa di Roccaverano e Farinata de Nizza Monferrato (Oasi’s italian omelettes with Roccaverano’s souce and Farinata from Nizza Monferrato)
Agnolotti piemontesi con sugo d’arrosto (with roasted meat souce) o con burro e salvia (or agnolotti piemontesi with butter and sage)
Robiola di Roccaverano (goat milk local cheese) e Gorgonzola (blue cheese) 
Pesche al Brachetto (cooked peaches in Brachetto), Bacio di Langa (hazelnut biscuit)
Panna cotta (cooked milk cream)

Ja tietysti mitä ihanimmat viinit… Automatkalla takapenkkiläiset nukahtivat päivän uupumuksesta, isännän ajaessa ja Nonnan ollessa kartturina.Seuraavana päivänä kuulin, että Nonna ei tule töihin koska hän on tänään TÄNÄÄN TODELLA KIUKKUINEN. Hän oli syönyt ja juonut eilen liikaa!

Torstaina vietimme läksiäisiäni isännän, emännän ja tyttären kanssa lähikylän kalaravintolassa, ilta oli todella mukava ja paluumatkalla automatkalla me naiset lauloimme/huusimme autoradion siivittämänä Celine Dionin ’All By Myself’.

Viimeisenä aamuna perjantaina Piemontessa, hoidin päivän askareet, siivosin huoneeni ja pakkasin tavarat matkalaukkuuni. Isäntä vie minut juna-asemalle Alessandriaan josta matkasin Milanoon. Nautin vielä yhden yön Milanossa ja kaupungin sykkeestä, mutta jo muutaman tunnin kuluttua totesin, että ei ole tämä kaupunkielämä minua varten. Jylhät maisemat ja vuoristo, pienet paikalliset asiat ovat minun juttuni. Tällä kertaa tämä seikkailuni on päättymässä mukanani valtava määrä huikeita kokemuksia, ihania ihmisiä, ihanaa ruokaa ja juomaa, aurinkoa ja lämpöä tulevan talven varalle!

Arrivederci Italy, vediamo la prossima estate!

Milanon ja Luganon pikavisiitti kesti tällä kertaa 12 tuntia, mielettömässä helteessä ajoimme rouvan kanssa edestakaisin. Paluumatkalla olimme aika hiljaista tyttöä auringon ja helteen aiheuttamasta väsymyksestä. Veimme toisen tyttären Luganoon työpaikkahaastatteluun ja avustimme toisen tyttären muutossa Luganossa. 

Ah niin ihanaa, viikonloppu vapaata! Perjantaina suuntasin pienen autoni kohti Sasselloa, olin sopinut muutaman ystäväni kanssa, että vietämme viikonlopun yhdessä. Perjantaina kävimme illallisella minä ja neljä muuta naista, viime kesäisessä paikassani. Tapasin myös viimekesäisiä asiakkaitamme joiden kanssa vaihdoimme äänekkäät kuulumiset. 

Lauantaina vietimme koko päivän tutkiessamme Savonan kauppojen sisältöä, plus 38 asteen helteessä. Nautimme lounasta satamassa jossa oli hieman tarjolla myös ilmavirtauksia ja meren tuomaan viileyttä, jos niin voi sanoa. Illalla teimme ruokaa yhdessä saman naisporukan kesken ja kuuntelimme pianomusiikkia Spotifysta.

Tänään sunnuntaina heräsimme ajoissa ja läksimme Beiguan Geoparkiin vaeltamaan. Reittimme pituus oli 12 km jonka vaelsimme neljässä tunnissa. Kiipesimme Beiguan korkeimmalle kohdalle josta on näkymät selkeällä ilmalla jopa Korsikalle. Nyt näkymät olivat Savonaan, Celle Ligureen Albisolaan, Varazzeen, Genovaan jne. huikea kokemus. Ylhäällä vuorilla oli huomattavan paljon viileämpää ja kovin tuulista. Tuntui kuin olisi voinut koskettaa pilviä niin korkealla olimme noin 1.200 m korkeudessa. 

Ystäväni lehmät (lihakarja) 50kpl saavat vaeltaa vuorilla 4 kk kesästä ja nauttia hiljaisuudesta, puhtaasta ilmastosta ja ennen kaikkea fantastisesta ravinnosta, ruohosta. Pääsyy vaellukseemme oli etsiä karannut sonni, joukkueen pomo, oli ollut kadoksissa muutaman päivän. Kaveri löytyikin monien viestiketjujen ja puheluiden jälkeen. Lehmien vienti paikanpäälle onkin sitten toinen seikka, lehmiä kuljetetaan 10 kpl erissä ja kuljetus lähtee kylältä aamuvarhaisella enne kello kuutta. Tämä sen vuoksi, että on mahdollisimman vähän liikennettä. Tie on mahdottoman kapea ja vastaantulijan tulee väistää ja mikäli ei pysty väistämään niin peruuttaa sellaiseen kohtaan josta kuljetus pääsee vaivatta ohi. Uskomattomia suorituksia.

Huomenna maanantaina alkaa minun tällä kertaa viimeinen viikkoni täällä Italiassa, paljon on tehtävää vielä ennen lähtöäni siis kiirettä pitää koko viikon.