Ciao Italia
Aamu valkeni pilvisenä ja hieman viileänä, siis vallan sopivana. Huonosti nukutun yön jälkeen herätys klo 7.00 ja työmaalle riprap. Työmaani mm. uima-allas sijaitsee muutaman sadan rappusen päässä talolta, jyrkällä rinteellä. Niitä onkin nyt jo kivuttu edestakaisin niin, että takapohkeet ja reidet ovat aivan hapoilla! Uima-altaan putsaus, kukille vettä, luumujen keräilyä (niitä tippuu tuhansittain ja ne tulee ottaa pois ennen kuin aamun ensimmäiset asiakkaat tulevat ja tallaavat ne), puutarhan siivousta, auringonottopaikan järjestelyä yms.
Pari päivää sitten putsatessani altaan suodattimia (2 kpl), sinne oli myös hukkunut muutama sisilisko ja ehkäpä torakan tyyppinen ratkaisukin. Ei muuta kuin silmät kiinni ja ruumiit pellolle! Ei ole kauheasti tehnyt mieli uimaan kuin näin kuinka paljon suolaa altaaseen sysätään. Tapasin myös naapurin herran puskissa ja keskustelimme luumujen sielunelämästä sujuvasti. Hän tiedusteli mistä päin olin tullut ja kertoi myös käyneensä Helsingissä ja yllätyksekseen huomannut kuinka paljon suomalaiset pitävät italialaisesta punaviinistä. Toivottelimme päivänjatkot.
Täällä ei ole päivälle minkäänlaista/laisia suunnitelmia vaan asiat tupsahtavat, kun niiden aika on. Tiedustellessani päivän ohjelmaa aamulla, sanoi rouvamme, AS USUAL! Ihan mahtavaa, mitä tuokin mahtaa tarkoittaa käytännössä. Olin luvannut kokata lounasta, mutta isäntäpari katosi ilmoittamatta pankkiasioille kolmeksi tunniksi, joten en kokannut. Täällä pystyy hyvinkin muuttamaan suunnitelmiaan lennossa. Kokkailimme kaikki yhdessä kun palasivat, söimme kaikki vanhat ruoat jääkaapista. Carolalle tiedoksi, että Ujokissa on jo antanut silitellä itseään, olemme kohta hyvinkin läheisiä, tai sitten emme.
Katsotaan vielä mitä yllättävää ilta tuo tullessaan…
Sen verran toi tullessaan, että kyllä tämä on taas niin italiaa, niin italiaa. Isäntä täysin pirstaleina kun joutui ajamaan edestakaisin pankkiin 70 kilometriä, no jos ei ole lähempänä niin sitten on mentävä. Pienimmästäkin asiasta tehdään suuri numero, mitähän sitten tapahtuu, kun oikeasti TAPAHTUU! Aikataulut olivat menneet jo koko päivältä niin sekaisin, että ei tarvinnut tiedustella illallisen aikaa. Päätin siis lähteä kiertelemaan kylille. Jos vaikka löytyisi ihan pieni baari jostakin voisin naukkasta aperitiivin. Takaisin tullessani yllätys, yllätys, täällä oli jo täysi tohina ruoan laitossa, teimme tortellineja kera pekonin ja mustan tryffelin, niin ihanalta maistui.
Tänään todistettiin jälleen kerran puskaradion (passare la parola) toimivuus, rouva oli jo kuullut illalliseen mennessä naapurin herralta, että olen tullut suomesta tälle kylälle. Ujokissasta on tullut kaveri minulle, itseasiassa oikein ihana. Huomenna lähden viemään nonnaa jalkahoitoon ja sitten illalla lähdetään Albaan asioimaan.