Ciao Italia

Kolme täyteläistä viikkoa takana täällä Italian Piemontessa. Tällä viikolla olimme eräänä iltana festaamassa San Martino Alfierissa. Pinoiseen autoomme ahtautui kuusi henkilöä ja koira. Koira ja joskus myös kissa ovat mukana festareilla/tapahtumissa. Tällä kertaa kissa ei päässyt mukaamme. Tapahtuma itsessään on paikallinen kyläjuhla johon kokoontuu kylän ja lähitienoon väki. Tarjolla on ruokaa, juomaa, markkinatoria ja tanssia. Illan kohokohta oli valtava ilotulitus. Oli kiva katsella menoa ja poislähtöä, joka sekin on aivan oma tarinansa. Kaikki yrittävät lähteä samaan aikaan samasta pienestä aukosta, yhdestä ulospääsy aukosta. 

Täällä on ollut täydellinen hellekeli, lämpötilan ollessa kokoajan noin 36 astetta. Ihan joka päivä ei jaksa koirankaan kanssa lähteä lenkille. Jouduin hankkimaan magneesiumia apteekista, jalkoihin joista vetää suonta yöisin. Kaikki suolot ovat päivän aikana haihtuneet kehosta ja tällä porejuomalla pystyn tasapainottamaan tilaani. 

Vieraita on tullut ja mennyt, viinikursseja pidetty, käyty hankintamatkoilla lähikylissä, tehty lounasta, tehty illallista ja käyty pizzalla. Eräänä iltana kuumuuden ollessa niin huikea, päätimme lähteä pizzalle. Täällä on 3 km kohdalla mielestäni hyvä pizzeria, mutta illalla kellon ollessa noin 20.30 päätimme lähteä 50 km päähän nk. ’hyvään pizzeriaan’! Kuinka ollakaan italialaiseen tapaan, kukaan ei tietysti soitellut onko paikka avoinna ja kun pääsimme perille paikka oli juuri sulkemassa ovensa. Tämä kuvastaa hyvin päivien touhuja täällä. Yhtenä hetkenä saadaan idea ja toisena pyritään toteuttamaan, mikäli se vaan on toisen osapuolen kanssa mahdollista. Mitään ei tiedustella etukäteen ja kun ei onnistu niin heilutellaan käsiä ja ihmetellään miksi näin. Siinä sitten ajelimme muutaman tunnin hakiessa ruokapaikkaa ja loppujen lopuksi päädyimme Albaan! Siinä vaiheessa rouivakin jo puhisi ja heilutteli käsiään, itseäni homma nauratti sisäisesti niin, että meinasin tikahtua! Sinä iltana olimme aika hiljaisia ruoan saavuttua pöytäämme. 

Kaikki toiminta tehdään huomenna mikäli mahdollista. Isäntäni näytti alkupäivinä miten koneet toivat uima-altaalla ym. sitten meni kolme päivää kun hän näytti miten kone laitetaan veteen! Ei konsti, eikä mikään ja taas nauratti, ei vaan millään pystynyt ääneen sitä tekemään. Kaikilla täällä on ihan omat tapansa tehdä asioita ja todellakaan kaikki ei ole ihan ’järkeviä’ mutta olenkin päättänyt tehdä asiat omalla tavallani, nämä kun eivät ehdi perässäni kulkea ja tarkastella asioita. Pääasia, että asiat ovat kunnossa. 

Talon koira on tykästynyt minuun kovasti, aamuisin isäntäväki ihmettelee kun koira seuraa minua kaikkialle. Kira lähtee mielellään kanssani kävelylle, mutta isäntäni sanoo että koira ei lähte myöhään illalla ulos. Eilen läksin Turren kanssa ulos ja niin vaan kovasti häntä heilui kun mentiin. En viitsinyt pahoittaa talon  väen mieltä ja kertoa, että kyllä tykkää lähteä lenkille kanssani. Näille kun jotakin tapahtuu niin se on sitten niin iänkaikkisesti ja aamen.  Sitten kun jotakin tekee toisella tavalla pyörittelevät silmiään, että mitenhän tuokin kanssa on. 

Kissasta on myös tullut ystävä, niin hyvä että hyppelehtii sängylläni. Olen hieman yrittänyt huiskia sitä pois, ettei tule niin kovin seuralliseksi jottei talon väki taas pahoittaisi mieltään, kun ovat sitä mieltä että kissa on ujo ja erakoitunut. 

Eilen oli isännän ja emännän kuukausipäivä jolloin menevät joka kuukausi samana päivänä syömään illallista kaksistaan. Tämä tiesi siis minullekin vapaata iltaa. Ajoin Canaleen pieneen pieneen kylän keskustaan aperitiiville, aperol-spritz 4 euroa ja suolaiset tilbehöörit päälle. Halvin spritz ikinä ja maukkain, kivat omistajat lörpöteltiin kaikenlaista. Tämän jälkeen suuntasin Neiveen, ajatuksena illallinen. Ajatukseksi jäi, koska siellä on vain muutama ravintola joista puolet oli kiinni ja toinen puolikas täynnä asiakkaita. Minulle siis kävi melkein samalla tavalla kuin pizzapaikkaa hakiessa, jouduin hakeutumaan Albaan illalliselle. Löytyikin sopiva paikka illan hämärtyessä, tilasin herkkutatti-pastan (ja tatteja oli paljon lautasella), oluen, kahvin ja limoncellon kaikki yhteensä 17 euroa, että tuntuu hyvältä tuollainen summa parhaasta mahdollisesta ruoasta. 

Tänään on ihanaa, ei paista aurinko ja on pilvistä ja hieman viileämpää. Huomenna menemme lähikylälle illallal festaamaan hyväntekeväisyysjuhlaan, kannattamaan lapsia joilla on kaikenlaisia pieni ja isoja murheita terveyden tms. kanssa. Ensi viikolla keskiviikkona Cuneoon ja to-pe Luganoon.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *