Aamu valkeni pilvisenä ja hieman viileänä, siis vallan sopivana. Huonosti nukutun yön jälkeen herätys klo 7.00 ja työmaalle riprap. Työmaani mm. uima-allas sijaitsee muutaman sadan rappusen päässä talolta, jyrkällä rinteellä. Niitä onkin nyt jo kivuttu edestakaisin niin, että takapohkeet ja reidet ovat aivan hapoilla! Uima-altaan putsaus, kukille vettä, luumujen keräilyä (niitä tippuu tuhansittain ja ne tulee ottaa pois ennen kuin aamun ensimmäiset asiakkaat tulevat ja tallaavat ne), puutarhan siivousta, auringonottopaikan järjestelyä yms. 

Pari päivää sitten putsatessani altaan suodattimia (2 kpl), sinne oli myös hukkunut muutama sisilisko ja ehkäpä torakan tyyppinen ratkaisukin. Ei muuta kuin silmät kiinni ja ruumiit pellolle! Ei ole kauheasti tehnyt mieli uimaan kuin näin kuinka paljon suolaa altaaseen sysätään. Tapasin myös naapurin herran puskissa ja keskustelimme luumujen sielunelämästä sujuvasti. Hän tiedusteli mistä päin olin tullut ja kertoi myös käyneensä Helsingissä ja yllätyksekseen huomannut kuinka paljon suomalaiset pitävät italialaisesta punaviinistä. Toivottelimme päivänjatkot. 

Täällä ei ole päivälle minkäänlaista/laisia suunnitelmia vaan asiat tupsahtavat, kun niiden aika on. Tiedustellessani päivän ohjelmaa aamulla, sanoi rouvamme, AS USUAL! Ihan mahtavaa, mitä tuokin mahtaa tarkoittaa käytännössä. Olin luvannut kokata lounasta, mutta isäntäpari katosi ilmoittamatta pankkiasioille kolmeksi tunniksi, joten en kokannut. Täällä pystyy hyvinkin muuttamaan suunnitelmiaan lennossa. Kokkailimme kaikki yhdessä kun palasivat, söimme kaikki vanhat ruoat jääkaapista. Carolalle tiedoksi, että Ujokissa on jo antanut silitellä itseään, olemme kohta hyvinkin läheisiä, tai sitten emme. 

Katsotaan vielä mitä yllättävää ilta tuo tullessaan…

Sen verran toi tullessaan, että kyllä tämä on taas niin italiaa, niin italiaa. Isäntä täysin pirstaleina kun joutui ajamaan edestakaisin pankkiin 70 kilometriä, no jos ei ole lähempänä niin sitten on mentävä. Pienimmästäkin asiasta tehdään suuri numero, mitähän sitten tapahtuu, kun oikeasti TAPAHTUU! Aikataulut olivat menneet jo koko päivältä niin sekaisin, että ei tarvinnut tiedustella illallisen aikaa. Päätin siis lähteä kiertelemaan kylille. Jos vaikka löytyisi ihan pieni baari jostakin voisin naukkasta aperitiivin. Takaisin tullessani yllätys, yllätys, täällä oli jo täysi tohina ruoan laitossa, teimme tortellineja kera pekonin ja mustan tryffelin, niin ihanalta maistui. 

Tänään todistettiin jälleen kerran puskaradion (passare la parola) toimivuus, rouva oli jo kuullut illalliseen mennessä naapurin herralta, että olen tullut suomesta tälle kylälle. Ujokissasta on tullut kaveri minulle, itseasiassa oikein ihana. Huomenna lähden viemään nonnaa jalkahoitoon ja sitten illalla lähdetään Albaan asioimaan. 

Ylös ja alas satojen rappusten kautta vie tieni työmaalleni. Eilinen päivä alkoi helteisen kuumasti ja ilmassa oli ukkosta. Eipä aikaakaan kun salamat ja ukkonen löivät kilpaa. Lisäksi tykit paukuttivat niin, että tuntui kuin olisi osallisena maailmojen sodassa pauke oli niin suunnaton. Täällä ammutaan tykeillä tummat sadepilvet auki ettei pääse syntymään raekuuroja jotka vievät viinisadon. Sehän on ihan selvää, eikö? Talossa on ollut kovasti tapahtumaa, vieraita tupa täynnä, tytär tuli lomalta kera ystävien ja illalla teimme yhdessä kaksi pellillistä pizzaa. Illallisen jälkeen siirryimekin jo kisastudioon katsomaan Saksa-Italia jalkapalloa. Tällä kertaa minunkin oli siis katsottava matsi. Kaikki katsoimme keskittyineinä ja aina kun italian joukkueella olisi ollut mahdollista tehdä maali niin tunnelma nousi kattoon saakka. Niin, että isäntämme hyppäsin yhden kerran tuolissa 2 metriä ylöspäin ja iski päänsä tuolin reunaan. Täällä näihin asioihin eläydytään TUNTEELLA. Valitettavasti tällä kertaa Italia hävisi. 

 Tämä päivä aukeni sumuisena ja hieman ’viileänä’, tarkoittaa meille suomalaisille todella sopivana. Olin jo klo 7.00 aamulla työpisteelläni, sen vuoksi että ehtii tehdä päivän työt ennen hellettä. Puolen päivän aikaan kaikki oli loistavasti valmista. Lähdimme emännän kanssa esittäytymään paikalliseen supermarketiin, tien toiselle puolelle. Omistaja suuteli kädelle kuin kuninkaallinen olisin, hih. Voin tehdän hankintoja oman taloni tilikirjaan. Teimme pieniä hankintoja ja lupasin tehdä lounaaksi tonnikalasalaattia ja lämpimiä voileipiä jämäjuustoista. Kaikkien mielestä ruoka  maistui hyvin ja sain samantien ylennyksen mennä ensi viikon kokkikurssille TULKIKSI!!! Helppoa, totesin. Sitä vartenhan täällä ollaan, ottamassa mahdollisuuksia ja kokemuksia muistiin. Kirppukoira oli syönyt lonkkansa verille ja jouduimme lääkitsemään myös sen ohimennen. Ujokissa kierteli jalkani ympärillä haistellen tonnikalojen tuoksua. Kohta meistä tulee hyvät ystävät.  Lähden kohta emännän ja nonnan kanssa Albaan argeologiselle kierrokselle. Siitä enemmän kun palaan. Palattu, kaksi tuntia Alban vanhan kaupungin historiaa. Paluumatkalla ostimme jugurttijäätelöt, ah NIIN IHANAA, joka virkisti helteistä päiväämme.