Miten meni kisojen jälkeen noin omasta mielestä?

Mitäs sitten kisojen jälkeen… Kyllä, mä voin rehellisesti sanoa, että reversedieetti meni päin persettä. Kisojen seuraavana päivänä oli tarkotus palata ruotuun syömisen kanssa ja ruveta palauttelemaan ruokamääriä pikkuhiljaa. Mutta mitä teki Senni?

Ajatus, että nyt sä saat syödä vapaammin, tarkotti mulle, että mä sain vetää herkkuja niin maan perk….sti. Koko puolen vuoden edestä. Oliko järkevää, no ei ollu!

Kisojen jälkeisellä viikolla juhlittiin mun suoritusta, kahvitteluja ja ravintoloissa syömistä koko viikko. Seuraava viikko sitten menikin etelän lomalla missä oli allinclusive meininki. Oli tarkotus, että tosiaan kisojen jälkeisellä viikolla oltais menty tosi tarkasti ohjeilla, että sitten etelässä voi ottaa oikeesti rennosti. Mutta mitä teki Senni? Senni veti sekä ekan viikon suomessa, että tokan viikon ulkomailla ruokaa niin ihanan paljon, ettei oma peilikuva oikein miellyttäny ja olokin oli aika tukala fyysisesti, turvotti. Mä kun ajattelin, että oon kivassa rantakunnossa kerrankin etelässä ja nyt musta tuntu, et olin saanu kaikki pudottamat kilot hetkessä takasi. Okei, eihän se niin ollu. Se fiilis kuitenkin ahdisti, että mä olisin voinu olla siinä omaa silmää miellyttävässä rantakunnossa kuhan olisin jättäny kaiken kakan syömättä. Ihminen on sitten tyhmä, toisella kädellä vetää kilokaupalla suklaata kun toisaalla aivot työstää kokoajan ajatusta, että sun ei taas pitäis syödä tätä sontaa. Ruoka vaan nyt on niiin perkuleen hyvää, että morjens.

Niin, eli vedin sitten överiks. Huomasin etelänkin reissun jälkeen syöväni päivittäin jotakin pientä herkkua, ja sitten viikonloppuna vedettiin taas enemmän. Mun viikonlopun vapaasyöntipäivä muuttu jokapäiväseks. Tässä oli ehkä se myös taustalla, että valmennussuhde päättyi 2 viikkoa kisojen jälkeen, ja mua ei ollu sitten enää kukaan ”vahtimassa”.  Lisäks viimevuoden loppuun mahtu vielä leikkaus, joka piti mut salilta 4 viikkoa poissa. Miettikääpä mikä on tulos kun et liiku ja kahvittelet melkein joka päivä. Se tulos ei ollu se, mitä olis pitäny hakee kisojen jälkeen. Rauhallinen palautuminen kisoista jäi jonnekin taka-alalle.

Ennen leikkausta mä kuitenkin tein niin, että vedin 4 aamuaerobista ja 4 salia, koska ajattelin, että sillon voin syödä hyvällä omallatunnolla. Niin, olihan se tietty hyvä, että yritin tasapainottaa sitä meininkiä, mutta välillä tuntu, että noilla syömisillä olis saanu olla kokoajan liikkumassa. Onneks kuitenkaan toi urheilu ei ollu pakkopullaa, sillä muuten olisin saanu pääni varmasti enemmän vielä sekasin.

Sitten on tää sosiaalinen media, joka kiusas mua tän ahdistuksen kanssa entistä enemmän. Instagram oli täynnä kisanjälkeisiä kuntoja, ”vain muutama kilo tullut lisää ja fiilis on mahtava”. Perkele, mäkin olisin ylpeenä voinu ottaa kuvia pikkuhiljaa palautuvasta Sennistä, mutta kuvat jäi ottamatta, koska en tuntenut sanaa hiljaa hyvä tulee.  Mä olin aika katkera siitä, ja oon itse asiassa edelleen, että muut pysty hienosti palautuun normaaliin elämään.

Joku varmaan nyt ajattelee mielessään, että noin se fitness ajaa tyttöset erinäisiin syömishäiriöihin. Mä en ole sitä mieltä. Se on jo alun perin ihmisestä ja sen luonteesta kiinni, miten vetää offin, dieetin, ja reversen. Toiset vetää överiks ja aiheuttaa kropalleen hallaa, toiset vetää vajarit eikä pääse koskaan lavalle.  Toiset munaa vasta kisojen jälkeen. Kultaista keskitietähän tässä etsii itse kukin varmasti. Kukaan meistä ei oo täydellinen ja siks epäonnistumisia tulee kaikille.  Eihän kukaan tietenkään halua, että ketään menettää terveyttään tai itseluottamustaan kisojen takia. Fitnesskisat on yksi muiden asioiden joukossa, joka ei sovi kaikille ihmisille. Järkevä ihminen tiedostaa milloin joku sopii itselle ja milloin ei. Kaikkeahan ei tietenkään voi etukäteen tietää, mutta se on iso voitto, että osaa lopettaa homman kesken kaiken, niin ettei vahinkoa kerkee tapahtumaan.

”Entisestä” elämästäni tiesin sen verran, että arvasin joutuvani ruuan kanssa vastakkain. Dieetillä mulla ei ollu mikään ongelma olla ilman herkkuja, koska motivaatio ja määränpää. Mulle kun antaa vapaat kädet varsinkin ruuan suhteen, niin siitä tuleekin sitten haastavampaa nm. järkyttävä herkkuperse.  Mulla on käytännössä pohjaton maha hyvän ruuan suhteen, se jos mikä on tietenkin pahentanu tätä. Menee samana päivänä vaikka kaks viineriä, sitte 350g karkkipussi, päälle sipsiä ja joku hamppari. Kukaan mieskään ei välttämättä samaan suoritukseen pysty.

Kyllä, mä olen miettinyt, että haluanko mä nähdä mun puolituttuja kavereita näin myöhemmin kisojen jälkeen, koska oon pelänny ajatusta, että ne kattoo mikä pallero sieltä kierii vaikka kisat oli ihan äskettäin. Instagramissa on kokovartalokuvat vaihtunu naamakuviin yms. Salilla oon miettiny, et jos joku tunnistaa mut, niin mitä ne ajattelee mun kunnosta.

Nyt mä olen sen näin avoimesti kertonu mitä mä mietin ja tunnen.  En oo tällähetkellä tyytyväinen mun kroppaani ja se ehkä näkyy mun olemuksesta. Se on selväpeli, että kisakunnossa ei tosiaan olla kun se yks päivä. En mä semmonen luuranko haluakkaan olla. Mä haluaisin olla urheilullisen näkönen, en possuoffilainen enkä riutuneen rotan näkönen, semmonen sopiva. Syödä viikolla terveellisesti ohjeiden mukaan ja viikonloppuna ottaa vähän höllemmin.

Eihän se ulkonäkö onnellisuutta tuo, mutta mulla on nyt kaikki niin hyvin elämässä, että tottakai toivon, että se pieni osa-alue johon en oo tyytyväinen niin saatais kanssa kuntoon. Täältä tullaan Hanna Kemppaisen vartalo ;).

Nyt mulla on taas valmentaja, joka helpottaa mun arkea, kertomalla mitä mä pistän suustani alas. Mä tartten jonkun eevil paholaisen, joka istuu mun olkapäällä ja muistuttaa, että herkut jääköön kaappiin. Tästä uudesta valmentajasta ja tiimistä myöhemmin ;).

Elämässä oppii kunhan ensin heittää  muutaman kerran nokilleen. Toivon, ja uskon, että mä olen ottanu tästä kyllä niin hyvin opikseni, että seuraavalla kerralla tiedän ainakin miten en halua reversedieettiä hoitaa.

Me kenellä ei kisojen jälkeen menny asiat niin kuin strömsössä, pidetään yhtä ja koitetaan parantaa seuraavalla kerralla! Ei koskaan luovuteta, vaan mennään täysillä eteenpäin kohti omia uusia ja ihania tavoitteita.

 

 

You could do better!!