Kohti kisalavaa osa 1
Se oli ollu mielessä jo kauan. Yhtenä kertana puhuin töissä ruokapöydässä halustani alottaa treenaaminen body fitness kisoihin. Työkaveri otti puheistani kopin ja ehdotti valmentajakseni Katarina Hemlingiä. Syyskuussa 2014 kirjoitettiin Katarinan kanssa vuoden kestävä kisavalmennus, tiimikseni tuli Bodyrock. Mulla olis ollu Poliisikoululla viikon päästä kisavalmennuksen aloittamisesta taas pääsykokeet, mutta soitin äidille, ja sanoin, että nyt keskityn fitnekseen. Voitte varmaan arvata, että muutama vastalause sieltä tuli. Päätöstä en oo katunut sitten hetkeäkään.
Ensimmäinen puolivuotta kasvateltiin lihasta. Sain syödä ruokaa oikein olantakaa ja sitä jouduttiin lisäämäänkin, koska paino putosi liikaa (huom. taustalla jonkin verran ylipainoa) . Ruuat punnittiin ja aina oli offillakin omat eväät mukana. Kerran kuukaudessa jos silloinkaan, pidin herkkupäivän. Tälläselle herkkusuulle se oli pakollinen tapa opetella olemaan ilman herkkuja, jottei dieetillä olisi ollu niin vaikeaa.
Toukokuussa alkoi sitten elämäni ensimmäinen kisadieetti, joka tuli kestämään toukokuun ensimmäisestä päivästä lokakuun 11 päivään. Mä odotin dieettiä kovin, koska halusin nähdä mitä mun kropan alta kuoriutuu. Ruokaa ruvettiin hiljalleen vähentämään ja aerobista lisäämään. Mä olen aina vihannut pitkiä kävelylenkkejä ja aerobista ylipäätään. Se on kuitenkin se asenne ja motivaatio minkä avulla mä hoidin joka ikisen aamulenkin ja loppupeleissä aloin niistä myös tykkäämään. Sairasta 😀
Kunto kiristyi huimaa tahtia. Välillä haasteena oli sovittaa treenit ja ruoka vuorotyöhön. Joskus käytiin yövuoron jälkeen aamulenkkejä vasta klo 11 aamupäivällä ja ruokaa taas jouduin puolittelemaan ja ruoka-aikoja venyttämään niin, että ruoka riitti vuorokauden ympäri. Lisäksi haasteen toi se, että työni oli istumatyötä ja etenkin yövuorojen jälkeen olin todella huono nukkumaan. Aamulla 7 töistä päästyäni nukuin sen kolmisen tuntia, se jos mikä oli kropalle rankkaa. Dieetin loppuvaiheessa sain onneksi sovittua niin, että painopistepäivinä en tehnyt yövuoroja ollenkaan.
Loppuvaiheessa dieettiä oli 4 aerobista, 4 salitreeniä ja 4 hiit-treeniä. Siinä vaiheessa tunsin itteni elämäni ensimmäistä kertaa oikeaksi urheilijaksi. Hiit treenit painottu mun ongelma-alueen kiristelyyn eli jalkoihin. Mulla on perus naisen ongelma, rasva kertyy pebaan ja reisiin. Mä harmittelin aina posetreeneissä jalkojani, mutta Kata onneks aina muistutti, että mun keskikroppa on erittäin vahva ja harva nainen pääsee vyötäröstään niin kireeseen kuntoon. Totta kai, aina löytyy jotakin hyvää ja jotakin kehitettävää. Minä sitten pistin töppöstä toisen eteen ja toivoin, että kova uurastus sais jalat tiivistymään.
Jatkuu seuraavassa osassa… ;)
-Senni<3