Tonnikalaa ja vadelmia

Vuosi on potkaistu kunnolla käyntiin ja joulu on enää muisto vaan. Joillain joulu saattaa kuitenkin näkyä vielä vyötäröllä tai päälle jääneenä sokerikoukkuna. Itsekin tuli herkuteltua lähinnä suklaalla enemmän kuin laki sallii, mutta olin päättänyt etukäteen, että saan tehdä niin siksi, että on joulu. Joulupöhö katosi itseltä noin viikossa, koska sokerin ja muun höttöhiilarin jättäminen haihdutti ylimääräiset nesteet nopeasti. Sokerihimo ei sitten hävinnytkään  niin helposti. Oon varma, että makeanhimo on mulla geeneissä. Joudun jollain tasolla taistelemaan sitä vastaan alitajuisesti koko ajan.  Sokerin kanssa, kuten usein muutenkin olen kaikki tai ei mitään –ihminen. Mä en voi maistaa yhtä tai kahta karkkia, koska se laukaisee himon ja perään menee koko pussi ja vaikka toinenkin. Mulle siis parempi vaihtoehto on olla syömättä kokonaan tai lähinnä syödä vai silloin, kun voin antaa itselleni luvan syödä sen koko pussin. Tätä esim. meidän äiti ei ymmärrä.  Äiti sanoo aina, että ”yksi karkki ei sua tapa”. Ei se tapa joo, mutta mulle se on kidutusta – yksi vaivainen karkki! 😀 Ihailen ihmisiä, jotka voi syödä joka päivä jonkun pienen herkun ilman, että siitä jää massiivinen halu syödä lisää tai joiden makeanhimo talttuu parilla suklaanpalalla. Tai ihmisiä, jotka voi syödä Twixistä vain toisen patukan. Sitä en kyllä oikeesti pysty ymmärtämään 😀

 

suklaa.JPG

 

Yleinen laihdutuskuurihöpinä ja omat kevään treenitavoitteet antoivat juurta tälle kirjoitukselleni. Asiahan on nimittäin niin, että mä ja kaksi parasta treenikaveriani aloitettiin tällä viikolla monta viikkoa kestävä voimakausi ja voimakaudellahan ei tunnetusti dieetata. Vuosi alkoi itsellä siis lähinnä pohtien sitä, saanko tarpeeksi ravintoa, jotta voimatasot myös nousee ja miten ja mitä voisin syödä lisää. Sokerilla niitä voimia ei pidemmän päälle kasvateta. Liikkeelle lähdetään puhtaalla kunnon ruualla ja sallimalla itselle myös herkkuhetkiä, jos tilanne sitä vaatii. Kulutus on kuitenkin meillä melkoisen suurta, joten suupaloja ei tarvitse vahtia sen tarkemmin. Itsellä on vieläkin vähän vaikeuksia ymmärtää, miten hirveän paljon terveellistä ruokaa voisin syödä.

Työpaikan taukohuoneessa oon useasti saanut kuulla kysymyksen, miten voin syödä aina samaa ruokaa. Oon siitä kummallinen ihminen, että voin tosiaan syödä todella pitkään päivästä toiseen vaikka kanaa ja bataattia ihan oikeasti kyllästymättä ja nauttimalla ruuasta joka päivä yhtä paljon. Siinä on tietenkin hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta joka sunnuntainen foodpreppaus on helppoa, samat keitokset jokaiselle päivälle. Kun arki-iltaisin tuun myöhään illalla kotiin, ei hirveästi kiinnosta alkaa miettiä mitä seuraavana päivänä söisi ja aloittaa kokkausrumbaa. Huonona puolena on tietenkin se, että kropan olisi hyvä saada monipuolista ravintoa, eikä tottua liiaksi tiettyihin ruoka-aineisiin.

 

pizza.JPG

 

Mun kokkailua rajoittaa maidottomuus ja viljattomuus, jotka on täysin omia valintoja, eikä allergian määräämiä. Söin vielä n. 2 vuotta sitten puoli kiloa rahkaa päivässä, raejuustot ja palautusjuoman herat päälle ja tuloksena oli jossakin vaiheessa kesto raskausmaha. Herasta vatsa alkoi myös oireilla ja kävelin salilta kotiin usein kaksinkerroin. Sitten luin, että maitotuotteet voi lisätä myös hengitystieongelmia, kuten tukkoisuutta ja päätös oli selvä. Nykyisin lorautan kahviin vähän maitoa ja esim. kylässä syön kyllä juustoa tai muita maitotuotteita, jos niitä on tarjolla. Jokapäiväiseen ruokavalioon maitotuotteet ei kuitenkaan enää kuulu. Viljat olen jättänyt myös omiin tuntemuksiin perustuen. Vehnäjauhot on mulle pahinta myrkkyä: ne turvottaa ja kerää nestettä kroppaan todella paljon.  Vatsantoiminta seisahtuu täysin. Viljojen kanssa toimin kuitenkin samalla tavalla kuin maitotuotteiden kanssa eli elän tilanteen mukaan käyttämättä niitä kuitenkaan jokapäiväisessä ruokavaliossa.

Maidottomuudesta ja viljattomuudesta herää aina kysymyksiä kuten, mitä syöt välipalaksi, jos et rahkaa? Miten voit elää ilman leipää? Mistä saat kalsiumia ja kuituja? Rahkan oon korvannut kananmunilla. Jos mun jääkaapista ei muuta löydy niin munia! Mun vakioaamiainen on munakas kalkkunaleikkeleellä ja pinaatinlehdillä. Leipää en oo syönyt monen vuoteen , eikä mun tee sitä juuri mielikään. Välipalana menee usein tonnikalaa, pähkinöitä ja marjoja. Sekin on herättänyt usein hämmennystä: tonnikalaa vadelmilla? Kyllä, mutta syön ne ihan erillisistä purkeista 😀 Vaikka tykkään hyvästä ruuasta ja syömisestä, se on mulle myös pakollinen polttoaine.  Sen takia mun välipalan ei tarvitse olla viiden tähden gourmeeta, vaan sellaista, mistä saan energiaa päivän treeneihin. Kuidut yritän keräillä vihanneksista, kasviksista ja marjoista. Siinä on varmasti vielä parantamisen varaa eli määrällisesti niitäkin tulisi syödä vieläkin enemmän. Kalsiumit syön purkista, vaikka kyllä sitäkin saa tavallisesta ruuasta kuten kalasta.

 

kananmunat.JPG

 

Lihansyönti luonnistuu multa helposti, kanaa, jauhelihaa ja kalaa kuluu kiitettävät määrät. Hiilarit onkin sitten se pieni murheenkryyni. Olin niin pitkään täysin hiilarikammoinen, että edelleen sen lisääminen ruokavalioon tuottaa pieniä vaikeuksia. Ihan senkin takia, etten kauheasti tykkää maullisestikaan riisistä, pastasta tai perunasta. Bataatista kyllä tykkään ja sitä lähinnä syönkin. Perunakin on hyvää lohkoina kunnon öljyssä ja mausteissa pyöriteltynä. Hiilareiden lisääminen on tämän vuoden to do-listalla.

 

ruoka.JPG

 

Syömisestä on tehty nykyään niin vaikea asia, että suorastaan surettaa. Ihmiset ruoskivat itseään jatkuvasti huonostisyömisestä ja herkuttelusta ja yrittävät väkisin elää kanalla ja parsakaalilla, mikä ei koskaan ole pitkäkestoinen ratkaisu. Itse olen siinä mielessä onnekas, että ihan aidosti nautin terveellisestä ruuasta. Mutta ihan yhtä lailla kuin lähes kaikkien muidenkin, mun tekee mieli suklaata ja karkkia tasaisin väliajoin ja sitä ei millään taatelipalloilla taltutea. Mun prinsiippi siihen on, että sitten satunnaisesti kun herkuttelen, niin herkuttelen hyvällä omalla tunnolla ja nautin joka suupalasta. Yritän erityisesti nyt kevään aikana pitää huolen siitä, ettei nälkä pääse yllättämään – siten pysyy myös holtittomat sokerihimot kurissa ja energiatasot säilyy. Mullakin on vielä matkaa totaalisen rentoon syömiseen, mutta siihen on olemassa jo hyvä alku.

 

 

-Salme

hyvinvointi liikunta ruoka-ja-juoma
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *