Teetä ja sympatiaa

Siellä ne nukkuu. Kumpikin. Mulla on rutiininomaisesti edessäni kuppi teetä ja Fazerin sininen. Tämä hetki päivästä on paras. Hetken hiljaisuus ja hengenveto ennen seuraavaa spurttia ja loppukiriä kohti iltasatua. Taustalla soi tiskikone ja pyykkitorni.

Kuopus täytti eilen 11 kuukautta. YKSITOISTA kuukautta! Vauva-aika oli yksi hujaus röyhtäytyksen ja pottatreenien alkamisen välissä. Nyt meillä omaa osaansa huomiosta ja elintilasta vaatii kävelemään opetteleva ja sanoja tapaileva taapero. Esikoinen on joutunut luopumaan asemastaan ainokaisena ja sen myötä opettelemaan kärsivällisyyttä ja sietämään mustasukkaisuutta. Uhmaikä saa valtavasti nostetta huomionkipeydestä ja joskus, myönnettäköön, epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Minusta tuli 11 kuukautta sitten kahden lapsen äiti. Joku asiakkaani joskus sanoi, että jos olisi tiennyt millaista on kun on lapsia hän ei olisi ikinä niitä hankkinut. Samaan hengenvetoon hän huokaisi, että onneksi ei tiennyt. Niin. Näinhän se vähän on. En ole maailman paras äiti,en varmasti edes itäisen Helsingin, mutta ”parhaansa tekeminen” onkin saanut uuden merkityksen tämän kuluneen vuoden aikana. Ei enää tehdä ihan niin pieteetillä mutta tehdään edes sinnepäin. Ole oppinut itsestäni puolia joita en tiennyt omaavani. Olen kokenut suunnatonta häpeää mutta myös heittänyt itselleni henkiset yläfemmat. Olen itkenyt turhautumista ja väsymystä mutta myös nauranut omalle hölmöydelleni. Olen paiskonut tavaroita ja ovia mutta myös leikkinyt tyynypainia. Olen elänyt, tuntenut ja kokenut. Vahvasti. Toisinaan tee on polttanut suuta ja sinistä on mennyt enemmän. Toisinaan muki on ollut lempeän lämmin käsien välissä ja suklaanpala suussa sulanut hitaasti ja pitkään.

Vuosi sitten silittelin pyöreää vatsaani ja kauhunsekaisin tuntein odotin tulevaa. Osasin pelätä mutta en tiennyt mitä. Osasin iloita mutta en tiennyt onnesta vielä mitään. Osasin suunnitella, järjestää ja heittäytyä mutta en tiennyt mihin kaikkeen varautua. Ja jos joku kysyisi nyt neuvoa vastaavan varalle en osaisi sanoa mitään. Niin kuin vauvasta tulee taapero, taaperosta leikki-ikäinen, hyväntuulisesta hellanteltusta uhmaansa kärsivä kiukkupussi niin niin kai yhden lapsen äidistäkin kasvaa kahden lapsen äiti. Kasvuvoimana kuppi teetä ja pala suklaata.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *