Olen tässä kesäkuumien lähestyessä kiertänyt epätoivoisesti ja pettymyksestä toiseen kauppoja äitiysvaatteiden perässä. Edellinen masukausi ajoittui syksyyn ja talveen joten varastoista ei juurikaan mitään kesäkeveää löydy. Nettihuutokaupat ovat tässäkin osoittautuneet pelastukseksi.

Kauppoja, joko sitten ihan fyysisiä liikkeitä tai nettikauppoja kolutessa en voi olla ihmettelemättä kuka näitä äitiysvaatteita suunnittelee. Minulla ei ole enää parikymppiset selluliittivapaat reidet joten en voi, enkä aio, pukeutua mikroshortseihin. Äitiyshameita voisi olla tarjolla muitakin malleja kuin se iänikuinen farkkuhame joita myös nettihuutokaupat on pullollaan. Lisäksi olen kokoa L. En S tai XS. Ja pitkä. Minua ei lohduta paita jossa on ”kaunis rypytys rintojen alla” jos se rypytys nousee tissien päälle. En aio tärvätä kymmeniä euroja mihinkään ”juhlavaan” tai ”ylelliseen”. Tarvitsen perus T-paitoja ja jotain muita kuin pellavaisia alaosia. En myöskään perusta mistään kaikenkirjavista kukkakuvioista tai vauhdikkaista printeistä. Ja ei, en tarvitse imetysvaatteita. Vielä. Tarvitsen äitiysvaatteita. Niitä mahanmentäviä. En aio kulkea teltoissa enää synnytyksen jälkeen. Älkääkä pliis olettako että kaikki raskaanaolevat haluavat pukeutua kuin keskiaikaiseen roolipeliin; kenen idea on ollut pussihiat ja nyörit rinnuksilla?!

Netin huutokaupoista olen tehnyt loistavia löytöjä. Muun muassa pari hametta, mekkoa, ja takkia. Kaikki loistavassa kunnossa ja rahaa on kulunut reilusti alle 100 euroa. Jostain näidenkin myyjät ovat alunperin löytönsä tehneet mutta miten minun silmiini niitä ei kaupoista osu. Saati, että äitiysvaatteita, edes täällä pääkaupungissa, ylipäätään missään kaupassa nykyään myytäisiin. Siis noin niinkuin ihan inhimilliseen tavallisen kuluttajan kukkarolle sopivaan hintaan. Hyväksi, joskin ehkä hieman tungettelavaksi keinoksi selvittää äitiysvaatteiden lähteitä on ollut pysäytellä ohi kulkevia raskaanaolevia joilla on ollut yllään jotain kivaa. Jotain kivaa Ruotsista tai muualta maailmalta.

Kun ne perus t-paidat edelleen on hakusessa tulee väkisinkin taas mieleen useasti suustani pääsevä tuhahdus; ”ko itte tarttis kaikki teherä”. Ehkäpä tästä uusi urasuuntaus tulevaisuuden varalle. Mistä te ostatte äitiysvaatteita? Millaisia? Ja mitkä kriteerit teillä vaikuttavat ostopäätökseen?

Niinhän se on, että suomalaiseen perheidylliin kuuluu lapsia kaksin kappalein. Farmariauto jo löytyy mutta pentutehtailun myötä kultaisianoutajia ei kuulemma enää suositella lapsiperheisiin. Ehkä  nuo nurkissa pyörivät  pölypallerot edustavat sitten meidän lähiöperheen lemmikkieläimiä.

Kun ensimmäisen lapsen tekemiseen kulunut aika ja stressi ovat vielä tuoreena muistissa ajatus toisesta lapsesta tuntui yhtäaikaa sekä ihanalta että ahdistavalta. Miten jaksaa aloittaa alusta taas koko rumba.  Hoitojen alkaessa olin varautunut pitkälliseen ja monivaiheiseen taisteluun aikaa ja omaa turhautumista vastaan. Ehkäpä juuri siksi, odotusten ollessa alimmillaan, uusi raskaus sai alkunsa jo toisesta inseminaatiokerrasta. Niin odottamattomalta, yllättävältä ja uskomattomalta se tuntui, että raskaustestejä piti tehdä kolme erilaista. Kaikki positiivisia.

Esikoinen on ollut helppo lapsi. Nukkuu hyvin, on hyväntuulinen, puhuu hienosti ja on päiväkuiva.  Häneen on olut mahdollista uhrata rajattomasti aikaa ja huomiota. Niin toivottu ja kaivattu kuin tämä tuleva kuopuskin on pistää pakostikin silti mietityttämään että mitäs jos tällä sitten onkin se koliikki. Allergioita. Univaikeuksia. Tai jotain muuta, vakavampaa. Ja miten on mahdollista antaa myös hänelle kaikki se huomio ja läheisyys josta esikoinen on saanut nauttia. Ja jonka uskoisin vahvistaneen ja tukeneen hänen kehitystään. Onko se vaan niin, että vähän paskemmat kortit on jaossa niille lapsille jotka  eivät synny ensimmäisenä. Vai onko se itseasiassa niin , että nämä perheen nuorimmaiset pääsevätkin nauttimaan laadullisesti paremmasta kasvatuksesta  ja hoivasta kun esikoisen kanssa on jo tehty kaikki virheet ja otettu opikseen. 

Riskillä mennään. Niin helppoa kuin tämän yhden lapsen kanssa onkin ollut halusin kuitenkin kaksi. Autuaita ovat tietämättömät.