Kun pariskunta on ollut yhdessä melkein kymmenen vuotta on luonnollista ottaa seuraava askel parisuhteessa ja perustaa perhe. Niin mekin ajattelimme ja tuumasta toimeen päästyämme odottelimme joka kuukausi jännityksellä josko kohtapian saisi alkaa kertoa ilouutista isovanhemmille ja ystäville. Heille jotka jo hyvän tovin olivat ystävällisin vinkein huomautelleet perheenperustamisen ajankohtaisuudesta.

Sanottakoon, että hohto hommasta katoaa noin kolmannen kierron jälkeen. Sitten sitä pitääkin jo hieman panostaa ja hankkia ovulaatiotestejä ja kuuklata sanoja kuten hedelmöittyminen, lisääntyminen, raskaus. Niillä kun tuloksetta jatketaan muutama kuukausi sitä alkaa syödä vitamiineja ja juoda greippimehua. Kantapäät ovat alkaneet kovettua seinää vasten nojailusta ja kuukletettavien sanojen listaan on varovaisesti alkanut hiipiä sanat lapsettomuus ja hedelmättömyys.

Kun sitten vuoden jälkeen viimein istahtaa gynekologin juttusille ja käynnistää tapahtumaketjun jonka toivottavana lopputuloksena on lapsi ei romantiikalla ole enää mitään sijaa asiassa. Silloin puhutaan kiertopäivistä, ovulaatioista, munasoluista, siittiösoluista, verikokeista, spermanäytteistä, hormonihoidoista, lapsettomuushoidoista ja vastaanottokäynneistä. Kaikki mahdolliset sanat on jo kuukletettu. 

Kun kahden vuoden aktiivisen yrittämisen jälkeen raskaustestissä on viimein plussa olo on kuin maratonilta maaliin juosseella. Nyt se on tehty! Lapsi!