Poissa hyvä, kotona paras.

Kesä tuli ja meni. Palasimme kotikonnuilta putkiremonttievakosta kolme viikkoa sitten ja nyt ollaan opeteltu uudestaan elämään keskenämme. Kolme kuukautta vierähti yllättävän nopeasti vanhempien nurkissa. Kommuuniasuminen ei välttämättä ole mun juttu mutta oli hienoa, että Esikoinen sai viettää niin paljon aikaa isovanhempiensa kanssa. Täällä kotiosoitteessa meillä on hirveän harva tukiverkko joten yritimme nauttia parhaamme mukaan tarjolla olleista lapsenvahtipalveluista. Kuopuksen laskettuun aikaan on enää runsas kuusi viikkoa. Koska koti on ollut pakko puunata, raivata ja järjestellä uudelleen remontin jäljiltä onkin hyvä, että pesänrakennusvietti on osunut samaan saumaan. Nyt nukuttelen Esikoista meidän sänkyyn, että pääsen päikkäreiden ajaksi raivaamaan lastenhuoneen kaapeista tilaa pikkusiskon vaatteille ja tykötarpeille. Melkoista tetristä kämpässä jossa vielä toistaiseksi pyörii kellarivaraston kamat nurkissa. Hieman mittasuhteistaan korostunut sisustusinnostus rampautti Isännän käden, oikean tottakai, kahdeksaksi viikoksi kantositeeseen joten jotkut kalustus ja sisustusideat jäävät odottamaan toteutumistaan hamaan tulevaisuuteen. Käsi ei ehdi kuntoon ennen vauvan syntymää ja sen jälkeen ei varmasti ihan heti ehditä yhtään mitään. Miehen ja lapsen hoitaminen onkin antanut hyvää esimakua siitä mitä elämä kahden lapsen kanssa sitten tuleekaan olemaan. Tämä toinenkin raskaus on sujunut tasaisesti. Vähän huomaamatta. Esikoisen kanssa ehti keskittyä kasvavaan vatsaansa ihan erilailla. Nyt tämä vattanpallero on ilmestynyt tuohon vähän kuin vaivihkaa ja raskausviikkoja jos joku kyselee en tosiaankaan osaa vastata ilman sormilla laskemista. Vähän jännittää ehtiikö sitä tilanteestaan ajantasalle ennen ensimmäisiä supistuksia. Samoin hieman jännittää mihin sitä päätyy synnyttämään mutta luotan, että remontista huolimatta Naistenklinikalta löytyy tilaa meillekin. Mutta nyt takaisin kämpän kimppuun. Letkeitä syysmyrskypäiviä kaikille!