Täällä on ollut hiljaista. Ei siksi, että olisin unohtanut tämän blogin tai varsinkaan blogin aihetta. Edelleenkin asiat pyörivät mielessä, en kuitenkaan ole jaksanut/halunnut hetkeen pohtia asiaa niin aktiivisesti, mitä kirjoittaminen olisi vaatinut. Paitsi yhtenä yönä näin painajaista, että olin synnyttämässä. Ei siitä sen enempää, uni oli todella ahdistava. Asia ei myöskään ole ollut hetkeen tapetilla miehen kanssa, eikä/koska muutoksia suuntaan tai toiseen ole tapahtunut.

Nyt blogihiljaisuus kuitenkin rikkoontuu. Anoppilassa hyvin sujunut vierailu päättyi (ovella jo lähtöä tehdessä) siihen, että anoppi tokaisi ettei halua hukata joitain vanhoja lastensa tavaroita, koska ”jos teille tulee lapsia … jollekin”. Onneksi olin tuolloin selin pukemassa ja sain hetken keskittyä takin nappeihin.

Tiedän toki, että tuo on ihan viaton lausahdus. Eikä se niin paha edes ollut, koska siinä kuitenkin oli alkuun tuo sana JOS ja lisäksi hän selkeästi huomasi lieventää lausahdusta pienen tauon jälkeen tuolla loppukaneetilla, viitaten sillä siis myös miehen sisaruksiin. Silti tunsin piston sisälläni.

Ohitimme miehen kanssa tuon lauseen ilman reaktioita. Välillämme siis hiljaisuus jatkui aiheesta. En edes tiedä kiinnittikö mieheni siihen kuinka paljon huomiota. Kuuli sen kuitenkin varmasti. Kiitos anoppi muistutuksesta.