Aika – hassu juttu

Jos oltaisiin kymmenen, tai vaikka viisikin vuotta nuorempia, eihän tässä olisi mitään kiirettä lapsiprobleeman kanssa. Itse voisin nytkin mieluusti odottaa ainakin sen viisi vuotta, ennen kuin asiaa tarvitsisi sen kummemmin tuskailla – ja varsinkaan toteuttaa jos jostain kummallisesta syystä mieleni muuttuisi. Tunnen olevani vielä niin nuori, nythän se kunnon elämä vasta alkaa kun on työ, palkalliset lomat ja rahaa käytettävissä. Nyt on vihdoin myös mies, joka tykkää monista samoista asioista kuin minäkin, matkustelusta tärkeimpänä. Niin monta maata ja mannerta on vielä tutkimatta!

Mies kuitenkin haluaisi lapsia mieluusti jo lähivuosina. Toki, jos suhteemme muutaman vuoden päästä (luulen, että sen verran minulla on armonaikaa) tähän asiaan kaatuu, eihän tuo hänen aikataulutoiveensa kuitenkaan toteutuisi.. Ensin pitäisi löytää uusi nainen, ehkä hieman paremmin tutustuakin, ennen kuin voi alkaa tositoimiin. Tokihan asiat voivat edetä hyvinkin nopeasti, mutta ei mieheni kuitenkaan ole sen luontoinen.

Eipä tullut kovin kummoista punaista lankaa tähän tekstiin.. Ehkä yritän sanoa, että aikakin on loppujen lopuksi myös subjektiivinen käsite. Toiselle vuosi juuri nyt on pitkä aika, toiselle hyvinkin lyhyt. Toisaalta vaikka ihmiset elää nykyään pitempään ja nuoruus kestää kauemmin (ainakin henkisesti), niin biologia ei valitettavasti ole pysynyt kehityksessä mukana..