Riitaa pään sisällä

Onkohan muilla samanlaista taipumusta? Kehitellä pään sisällä väittelyjä, riitoja. Useimmiten yksinään ollessa, kun jokin asia/ongelma/erimielisyys tulee yhtäkkiä mieleen. Erityisesti, tai lähes yksinomaan, kehittelen pääni sisällä väittelyjä tästä suhdettamme hiertävästä lapsiaiheesta. Jos vaikka luen jotain blogia tai keskustelua aiheesta, rupean sitten käymään asiaa läpi itsekseni pääni sisällä. Mietin, mitä mieheni tähän asiaan sanoisi. Kerron ja perustelen hänelle omia kantojani, keksin hänen puolestaan vasta-argumentteja tai kysymyksiä. Käyn siis hänen kanssaan mielikuvituskeskusteluja. Ja siltikään hän ei ymmärrä pointtejani, vaikka voisinhan minä edes pääni sisällä laittaa hänen suuhunsa juuri ne sanat, jotka haluaisin kuulla. 😀 Mutta ei. Sitten puhkun tuohtumuksesta vielä miehen nähdessänikin, kun se on sellainen idiootti eikä tajua mitään (vaikkei siis ole tehnyt yhtään mitään). Mutta minun pitää kuitenkin esittää hyväntuulista, koska sen verran on kuitenkin järkeä päässä että tajuan, ettei toiselle voi syyttä suotta alkaa raivoamaan. 😀