Siitä se ajatus sitten lähti (karkuteille)

Olen jonkin aikaa lukenut Lilyn blogeja, ja jonkin aikaa pohdiskellut mielessäni pitäisikö itsekin ruveta kirjoittamaan ylös näitä moninaisia asioita joita päässä pyörittelen usein liikaakin.. Olisi kiva saada kommentteja ja ehkä vertaistukeakin, täällä kun vaikuttaa olevan mukava ilmapiiri.

Aloitan vaikka kertomalla itsestäni hiukan. Olen kolmeakymmentä lähestyvä naisenalku (eihän vielä tämän ikäisenä voi olla tylsä, vastuullinen aikuinen, vaan hupakko, joka tykkää kengistä ja sateenvarjodrinkeistä). Noh, oikeasti olen kyllä myös tylsä ja vastuullinen. Arki on töissäkäyntiä, siinä sivussa opintoja, sitä tavallista. Teen ruokaa kerralla ison määrän, jotta siitä riittää töihin evääksi. Tai sitten en,  jos en jaksa. 🙂

Viime aikoina erityisesti mieltä on painanut eräs iso asia, joka aika pitkälti määrittää koko tulevaisuuteni suunnan. Olen erittäin onnellisessa parisuhteessa, meillä on tosi mahtavaa yhdessä, mutta.. Sitten tuleekin se iso MUTTA. Tämä ihana mieheni haluaa kovasti omia lapsia, minä taas en. Niin, tai en tiedä haluanko. En tämän hetkisen tuntemukseni mukaan, mutta muuttuuko mieli joskus tulevaisuudessa? Kuinka suhteemme käy? Tätä ja muita parisuhteeseen liittyviä asioita pyörittelen mielessäni lähes jatkuvasti. Siispä ajattelin kokeilla, saanko muotoiltua ajatuksiani sanoiksi. Blogi tulee siis helpottamaan omien ajatusteni jäsentelyä ja siis toimimaan jonkinlaisena terapeuttinani. En osaa sanoa, kuinka aktiivisesti tai säännöllisesti kirjoittelen, en siis voi luvata lukijaystävällistä lähestymistapaa blogissani.