Ymmärrys?

Minä ymmärrän kyllä, että mieheni haluaa lapsia. Haluavathan niin monet muutkin, ei siinä ole mitään omituista tai erikoista. En kuitenkaan voi ymmärtää sitä, että mieheni haluaa elämäänsä sellaisia ihmisiä, joita ei edes ole olemassa (mielikuvitusihmisiä siis tässä vaiheessa) enemmän kuin hän haluaa pitää minut elämässään. Minähän kuitenkin olen jo osa hänen elämäänsä ja hän ainakin väittää olevansa onnellinen kanssani. Mutta silti hän on valmis vaihtamaan minut johonkin mitä ei ole, ja minkä olemassaolosta ei myöhemminkään edes ole takeita – sikäli kun en toteuta hänen toivettaan ja ryhdy hänen henkilökohtaiseksi hautomakoneekseen.