Hei kuulkaas, minä taidan rakastaa oikeasti sitä vapauden ilmapiiriä, joka iskee välittömästi, kun astut laivasta Tallinnan maaperälle. Olin eilettäin käväisemässä jälleen paikan päällä ja löysin kaikkea ihanaa neukku-kitschiä. Jo paaljon aiemmin olen löytänyt sen vapauden ja itsearvostuksen, joka virolaisissa on niin toisenlaista ja välittömän elämäntavan, jonka me olemme tainneet unohtaa jo aikaa sitten tuijottaessamme kaikenlaisia sääntöjä ja ties mihin kirjailtua skeidaa, jota pidetään suomalaisuutena.

En tarkoita politisoida aihetta nyt mitenkään liikaa, mutta kyllä on mahtavaa jutella ihmisille, jotka arvostavat sitä, että he ovat hylänneet byrokraattisen hölynpölyn ja elävät vapaina. Meillä Suomessa tuntuu olevan henki sellainen, että kokoomuksen ja keskustan johdolla ollaan tuomassa maahan ihan uutta ajatusta kolhooseista. Ei ole tärkeää se, elääkö ihminen työstään saamallaan palkalla, hänen tulee elää nimen omaan, koska hän saa olla osana tätä suomalaista työelämää. Minulle kerrottiin tarinoita, miten neukkuaikaan työntekijä sai viiden vuoden palveluksen jälkeen mitalin, joka osoitti hänen olevan oikea neuvostoihminen. Joka vuosi sai myös pienemmän pinssin. Mutta siis mitään muuta juuri työnteko ei antanutkaan kuin sen ihan välttämättömimmän toimeentulon ja kunnian työn sankarina. Ja nythän tätä ollaan kovasti esittämässä Sipilän hallituksen toimesta ja ties minkä ihme EK:n tahdosta.
Niin ajauduin nyt kuitenkin sivupoluille.. Siis tarkoitukseni oli kertoa niistä kauniista asioista. Löysin esimeskiksi ihan sairaantörkeenpsykedeelisen peltilaatikon

Tämä siis oli Tellsikivellä myynnissä eräällä pöydällä ja ensisilmäyksellä sellainen, että tahdoin sen ostaa. Maksoin siitä tooodella vähän verrattuna siihen, mitä keräilijät näyttäisivät maksavan vastaavasta Fazerin laatikosta Suomessa. Mutta siis minulle itselleni tämä oli matkamuisto Neuvostoliitosta. Kun on elänyt itsekin sen historiallisen ajan ja muistaa lapsuudestaan ne merkilliset asiat ja sirpin ja vasaran 😀 Tämä siis oli vain yksi niistä esineistä, jotka paalutuivat kanssani vuoteen 2017. 

Minun on vain pakko sanoa, että kyllä omasta kodistaan kannattaa hiukan lähteä muualla käymään. Minusta on ihana keskustella vieraiden kanssa, minusta on ihanaa, miten he voivat kertoa minulle asioita, jotka ovat vieraita. Eikä heitä tarvitse etsiä edes mitenkään kaukaa. He ovat sinua vastassa, kun astut ovestasi ulos aj annat heidän kertoa itsestään. Siten voi vahingossa oppia jotain itsestäänkin 😉 Ja piru ties mistä kiinnostavasta samalla.

Tulen itse ainakin kesän mittaan seikkailemaan ympäriinsä ja keskittäen huomiotani siihen, miten ihana on itäinen Eurooppa. Muistan lapsuudestani paljon sellaista, mikä oli ja nyt on vain reliikkinä ympäriinsä. Mutta sen ihmisten välisen fiiliksen ja sen kaiken löydän yhä edelleen kaikkein lähimmillään ihan Tallinnasta. Mutta jokaiselle, joka kaihoaa vapautta, on kasvattavaa lähteä kipaisemaan vaikkapa Liettuassa tai Riikassa Latviassa ja katsella ja kuunnella, kuinka maailma kertoo vapaudesta, joka on saavutettua eikä itsestäänselvyys ja menetetty.