Äppelskörd // Omenasato
Äppelskörden börjar ta sina sista andetag. Var igår hos mina föräldrar efter en stor påse med äppel. Kaneläpplen hade alla redan trillat från trädt, men några fick jag med mig som mamma lagt undan. Mamma har flera äppelträd hemma på gården men ett av dem är större än de andra och dess skörd likaså. I år har trädet (sorten har jag ingen aning om, de är gula och syrliga) ruvat på sina äppel så att de växt sig gigantiska. Kommer inte ihåg att jag någonsin skulle ha sett så stora äppel på vår gård.
Så idag blev det äppelpaj, vad annat 🙂 två stycken till och med, så kaffegäster måste bjudas in till näst. Annars kan det gå tokigt – då jag slukat i mig båda två. Pajarna tycker väl att det är bra att de blir uppätna men min mage kommer säkert att vara av annan åsikt. Sedan när har jag blivit en sockerråtta? Tur så gjorde jag en lite mer ”hälsosam” variant på smulpajsdeg, eller intalad mig själv att den är hälsosammare eftersom den varken innehåller vetemjöl eller socker 😉 Reseptet dyker väl upp senare.
Till näst blir det gym och bastu. Bastu är alltid ett måste efter ett gympass.
Viimeisiä viedään. Omenakausi alkaa olemaan pikku hiljaa ohi, mutta ennen kuin kaikki omenat ovat ehtineet mädäntyä tai joutuneet parempiin suihin käväisin vanhempieni luona hakemassa ison kassillisen näitä hiilaripommeja. Kaneliomenat olivat jo kaikki tippuneet mutta onneksi äiti oli säilyttänyt muutaman minulle 🙂 Äidillä onkin pihassaan monta isoa omenapuuta mutta yksi niistä on ylitse muiden, koossaan ja sadollaan 😉 Lajikkeella minulla ei ole harmainta aavistustakaan, ovat keltaisia ja makeita toisin sanoen erittäin maukkaita. Tänän vuonna tuon ison puun omenat ovat kasvanneet jättimäisen isoiksi. En muista että olisin koskaan nähnyt näin isoja omenia meidän pihassa.
Niinpä tänään on tullut tehtyä omenapiirakkaa. Peräti kaksi kappaletta. Pitääkin varmaan kutsua kahvi-vieraita kylään, muuten piirakoilla voi käydä huonosti kun ne joutuvat minun syötäviksi. Tai piirakoille kai se on hyvä asia, mutta oma vatsani on todennäköisesti eri mieltä 😉 Milloin minusta on tullut tällainen sokerihiiri? Onneksi tuli tehty hieman ”terveelisempi” variaatio murupiirakasta. Taikina ei sisällä sokeria tai vehnäjauhoja 😉 Reseptin laitan jakoon myöhemmin.
Seuraavaksi olisi luvassa salirääkkiä ja sauna. Sauna on muuten ihan ehdoton kovan treenin jälkeen.