Halloi vänner! Det är ju redan oktober. Helt crazy hur snabbt tiden bara svepar förbi. Snart måste man redan börja planera in lillajulsfirande och nyårsfest. Varje höst så får jag sån ångest över att jag inte ännu har hittat på vad jag vill göra som stor. Skall jag börja studera igen? Vad i så fall? Skall jag säga upp mig och söka jobb någon annans? Vad i så fall? Vad vill jag över huvud taget med mitt liv? Stora men viktiga frågor som man borde fundera över och sedan sikta på. Komma ihåg att vi enbart lever en gång och att vår tid på jorden är begränsat. Så varför inte utnyttja det till max och förverkliga sina drömmar. 

Sådant har jag fundera på under de senaste veckorna. Vad är det jag verkligen vill.

”Don’t tell me the sky is the limit, there are footprints on the moon!” 

Voihan nenä, milloin kuukausi ehti jo vaihtua? Aivan uskomatonta kuinka nopeasti päivät ehtivät vieriä. Pian pitääkin jo alkaa suunnittelemaan pikkujoulun viettoa 😉 Joka syksy minuun iskee pieni ahdistus siitä mitä minusta pitäisi tulla isona. Miten en vieläkään ole keksinyt mitä oikeasti haluaisin tehdä. Pitäisi lähteä opiskelemaan ja tehdä täyskäännös elämässään tai pitäisikö tyytyä siihen mitä jo on saavuttanut? Mutta mitä sitä haluaisi opiskella ja haluanko oikeasti irtisanoutua omasta työstäni? Tai pitäisikö etsiä vaan uusi työpaikka – mistä ja mitä siinä tapauksessa? Paljon kysymyksiä ja liian vähän vastauksia. Syksy tuo aina tullessaan muutoksia mutta mitä jos ne eivät ole tarpeeksi merkittäviä? Välillä on hyvä pysähtyä ja miettimään mitä sitä oikeasti haluaa omasta elämästään, sillä aikamme täällä on rajallinen ja siitä tulisi ottaa ilo irti ja muistaa tavoitella kaikkia omia unelmia. Sillä vain sinä itse voit ne unelmat toteuttaa. 

Sellaisi syviä ajatuksia minun pääkopassani on viime aikoina pyörinyt.. Ensi kerralla jotain vähemmän syvällistä 😉