Händerna i myllan // Kädet mullassa
Föst måst jag medge att jag aldrig har varit ett riktigt ”normalt” barn, för jag har alltid tyckt om trädgårdsarbete. Jag har alltid varit med mamma till blomsterhandlaren och valt vad vi skall plantera hemma. Det är även jag som från barnsben har tjatat åt föräldrarna att de borde göra något åt deras trädgård. Skaffa ordentliga trädgårdsmöbler, grill, hängmatta, altan, stenbeläggning och blomsterrabatt. Jag var den som var först ute med spaden i högsta hugget för att gräva fram området vart vi skulle lägga stenbeläggningen, men gav snabbt upp hoppet då ingen annan var villig att hjälpa till. Ni kan ju tänka er hur ledsen jag sedan blev då allt detta hände ett par år efter att jag flyttat ut ur huset.. hmpf. Eller så var mina föräldrar ytterst stategiska så att de fick själv bestämma 😉
Vad jag verkligen hatar med höghusboende är trädgårdsbristen. Att man inte ens har dedär fem kvadrat gräsmatta och mylla att gräva i. Förra sommaren var jag så frustrerad över att inte ens ha dedär fem kvadrat att jag helt och hållet sket i att plantera blommor på balkongen. Blommor som jag planerat varenda en sommar. Istället släpade jag ut jukkapalmu som fick agera som grönt, men allt för grön var den inte länge (så här såg det ut för två somrar sedan).
I år ser det redan mycket bättre ut med en hortensia och ett olivträd. Ännu skulle jag vilja ha lite grönt på räcket men undrar om det blir för mycket för gubben att hålla vid liv då jag är på sjön?
Ensinmäisenä pitää todeta että en ollut ihan ”normaali” lapsi pienempänä, sillä rakastin puutarhatöitä. Olin aina ensimmäisenä äidin kanssa mukana puutarhakaupassa ja tottakai minä olin se joka valkkasin mitä kotiin lopulta vietiin 😉 Jo pikkutytöstä jankkasin vanhemmilleni miten heidän pitäisi kunnostaa omaa puutarhaa, hankkia paremmat puutarhakalusteet, grilli, riippumatto, terassi ja kivitykset. Minne marjapensaiden tulisi istuttaa ja minne kasvimaa sijoittaa. Minä olin myös ensimmäisenä lapio kädessä kun piti kesäkalusteille kivetysalue kaivaa, mutta luovutin nopeasti kun huomasin ettei ketään muuta kiinnostanut. Voitte vaan kuvitella kuinka pettynyt olinkaan kun olin muuttanut kotoa omilleni ja vanhemmat päättivät vihdoin ja viimein ostaa kunnon puutarhakalusteet ja ison grillin. Siis mitä? Taisi heiltä olla ihan strateginen veto jotta saisivat valkata oman makunsa mukaan 😉
Kerrostaloasumisen huonoin puoli on juurikin se ettei omista omaa puutarhaa. Ei ole edes viittä neliötä nurmikkoa ja multaa missä kaivella. Viime vuonna olin niin turhautunut ettei sitä viittä neliötä ollut, etten viittyinyt edes istuttaa parvekkeelle kukkia. Kukkia joita kuitenkin olen joka vuosi istuttanut parvekkeelle. Sen sijaan raahasin ulos ison jukkapalmun tuomaan hitusen rehevyyttä parvekkeelle, noh eihän se palmu hirveän kauan rehevä ollut ;D
Tänä vuonna mentiin kuitenkin niinkuin useampina vuosina. Eli auton nokka kohti Plantageniä josta mukaan tarttui tällä kertaa iso hortensia ja kauan mielessäni ollut olivipuun. Nähtäväksi jää kuinka kauan viihtyvät meidän varjoisalla parvekkeella. Vielä haluaisin istuttaa parvekkeen kaiteiseen kukkia mutta luulen että miehen mielestä nämä kaksi kasvia saa luvan riittää. Hän kuitenkin joutuu pitämään ne elossa ne viikot kun seilaan merellä.
