Keneen voi luottaa afrikassa…..

Tänään on pakko avautua ongelmasta luottamus ihmisiin… Ja ettei nyt alkaisi väärinpäin, minulla on täällä Afrikassa todella hyviä ystäviä, joihin voin luottaa! Mutta! Kun kuljen tuolla ulkomaailmassa minua seuraavat kaikenmaailman lamin puutarhurit, jotka ihmettelevät, että missä olin eilen kun heillä oli just tässä meidän nurkilla hääjuhlat. Ja että nyt pitää mennä tervehtimään uutta rouvaa ja seuraavaksi löytyykin sitten lahjakirja, johon ystävällisesti voi lahjoittaa häälahjasumman. Jos rouva on kadulla, voin vielä tervehtiäkin hämmentynyttä tyttöä, joka miettii että miksi häntä tervehdin. Lähinnä huvittavaksi tämän laminilaisuuden tekee se, kun kaksi eri ukkoa sepitti sanasta sanaan saman stoorin noin vartin välein.

Sitten tulevat kehiin bumsterit, joiden mielestä olen toki maailman ihanin ja ystävällsin ja mitä kaikkee ja voivat opastaa minut ihan mihin vain täällä. Vein jo yhden pikkubumsterin taannoin Suomeen, sanon yleensä. Sen kommentin jälkeen yleensä jättävät rauhaan..

Ystäväni ihmetteli tänään, et eiks noi limutölkit maksaneet eilen 30 dalasia, kun tänään maksoivat 25 lähikaupassa. Sanoin, että niin kun kävit tänään yksin… Joka asiasta saa maksaa enemmän, koska toki valkoisena minulla on paljon enemmän rahaa. Harmittaa kun vieressä seisova varakkaan näköinen täti maksaa vähemmän kuin minä, köyhä opiskelija 🙁

Työkuvioissakin tuli takapakkia kun paikallinen kollega oletti minun toimivan yksin ja hänen selkänsä takana. Kun kehenkään ei voi luottaa, niin kehenkään ei voi luottaa. On varmaan vaikeaa, kun ei voi oikeasti tietää kuka on ystävä ja kuka puukottaa heti tilaisuuden tullen selkään.

Juuri kun sain pahimman ärsytykseni purettua siivoamalla Muumitalon ylhäältä alas, kuului kliks – ja sähköt menivät. Istuin loppuillan kynttilänvalossa ja kiitin siitä, että kannoin monta kiloa tunnelmallista valonlähdettä mukanani.

Tänään ei siin mennyt ihan putkeen mutta huomenna varmasti tosi hyvä päivä!

Suhteet Oma elämä Suosittelen Syvällistä

yötöissä Afrikassa

Gambia 078.JPG

Gambia 086.JPG

kansikuva.JPG

Päätin siirtyä yötyöläiseksi kirjallisten töideni puolelta. Prepaidillä e-kirjojen ja kaiken muun tarpeellisen materiaalin hankkiminen kun tuntuu tulevan turhan kalliiksi. Toisaalta pikkukauppiaalle on tullut minusta hyvä asiakas. Afrikkalaiseen nettiliittymään sisältyy kuitenkin sellainen etu, että yöaika klo 23-06 on ilmaista käyttöaikaa. Äkkiä oppii siis tavoille näissäkin asioissa opiskelijan budjetilla!

Sähkökatkosten myötä oppii myös rytmittämään elämäänsä 🙂 Aina kun sähkö räpsähtää päälle, kaikki mahdollinen elektroniikka lataukseen. Muutaman kerran kun unohtuu, niin oppii että, piuhat ovat valmiina paikoillaan. Läppärissäni tuntuu akku tyhjentyvän pikavauhdilla, puhumattakaan siitä prepaidistä.

Koulunperustamiseen liittyvät asiat ja tapaamiset hoituvat verkkaisesti eteenpäin. Välillä tuntuu, että mitään ei tapahdu vaikka on sata asiaa muhimassa. Luonteenpiirteisiini näemmä ei sitten kuulukaan ylenpalttinen kärsivällisyys. Viimeistään täällä Afrikassa luulisi oppivan, että asioihin menee aikansa. Toivoisin kuitenkin voittavani lotossa tai edes saavani lisää tukijoita kouluhankkeelle, jotta asioihin saataisiin hieman vauhtia.

Viranomaispuolella asiat toki sujuvat lupsakasti eteenpäin, kunhan sopivan kokoisia seteleitä ilmestyy vaivihkaa käsittelijöiden pöydille. Toisaalta hyvä systeemi, niinkauan kuin sitä rahaa riittää. En millään tavalla haluaisi etuilla jonoissa, mutta pakko myöntää, että onhan se mukavaa kun asiat tulevat hoidetuksi.

Tässä kohtaa on hyvä mainita myös lukuisat ystäväni täällä, joita ilman en tästä työmäärästä selviäisi! Kun voi jakaa, osallistaa ja verkostoitua asiat etenevät vauhdikkaammin.

Liitin mukaan muutaman kuvan työympäristöstäni :).

Seuraava etappini on muihin vastaaviin koulumuotoihin tutustuminen, siitä saatte postauksen kuvineen toivottavasti ensi viikolla.

Suhteet Oma elämä Suosittelen Opiskelu