Äidin epätavallisen tavallinen tarina
Reilut 21 vuotta sitten maaliskuisena iltana syntyivät kaksospoikani.
Meni muutama päivä kunnes todettiin, että heillä on sydänsairaus ja muutamien lääkärinkäyntien, tutkimusten ja konsultointien täyttämä vuosi, kunnes saatiin diagnoosi, Williamsin syndrooma. Ikuisesti muistan sen erään keskussairaalan lääkärin diagnoosin kun toinen vauvoista ei suostunut syömään eikä juomaan: ”rouva on nyt vaan niin väsynyt.” Taisin hänelle mainita, että ”KYLLÄ, eikä sen toteamiseen sinun koulutustasi tarvita, mutta vauvalla ei ole kaikki kunnossa!”
Siitä alkoi tämän äidin vuosikymmeniä jatkuva sihteerin, tutkijan, tukijan ja äidin rooli. Olimme poikien kanssa pääasiassa kolmistaan alkuvuodet, miehen ulkomaantöiden takia. Perheeni auttoi sen verran kun töiltään pystyi mutta ensimmäiset vuodet olivat rankkoja…. Olen sanonut, että poikien ja heidän asioidensa hoito on ollut oma uransa. Samalla olen ollut äiti, vaimo, työntekijä… Parikymmentä vuotta sitten asiat piti itse kaivaa esille, ei ollut Kelan tai sosiaalitoimen oppaita tai googlea, joista saisi selville tuki- ym asiat. Lakikirjaa tuli luettua useampaan otteeseen. Päätöksistä joutui useimmiten valittamaan ja seuraamaan prosessin etenemistä. Usein tuntui ettei se kauheasti muita kiinnostanut, viranomaisiakaan.
Hakemuksien kirjoittelua, valituksiin vastaamista, kouluvalintoja: integraatio vs erityiskoulu… Lasten haastavaa käyttäytymistä, lähinnä muiden ihmisten silmissä, arkea yh-äitinä, sitä kaikkea ja paljon muuta oli ensimmäiset vuoteni äitinä <3
Jatkuva valvominen ja stressi jättivät ikuiset jäljet omaankin terveyteeni. Mutta opin paljon kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea nauttimaan äitiydestä erityisten ihanien lasteni ansiosta.
Vuodet vierivät ja vauvani ovat kasvaneet hienoiksi, omaa elämäänsä aloitteleviksi miehiksi. Haasteita on edelleen ja tulee aina olemaankin mutta olenhan minäkin edelleen heidän apunaan AINA <3.
Jossain vaiheessa päätin toteuttaa entisen kollegani neuvoa ja siirtää kaiken saamani opin työelämään eli vaihdoin ammattia. Tällä hetkellä opiskelen sosionomiksi ja työskentelen lasten ja vammaisten parissa.