Auttamisen ilo
Kuinka moni tunnustaa katsoneensa eilen Nenäpäivää? Minä katsoin ja oli lähellä, etten kyyneleitä tirauttanut. Pienen lapsen toive siitä, että joskus kuolisi, oli pysäyttävä. Ei yhdenkään pienen pitäisi niin toivoa. Kuinka tyytyväisiä voimmekaan olla siihen, miten asiat ovat täällä Suomessa!
Tällaisina hetkinä muistan, miksi haluan auttaa ihmisiä. Kun kuulen ja näen karuja ihmiskohtaloita, oloni on surullinen. Vaikka en kaikkia voikaan pelastaa, pienikin apu muille parantaa oloani. Siksi haluan auttaa läheisiäni täällä, mutta myös pieniä vammaisia lapsia kaukana Gambiassa, sillä heillä ei juuri toivoa ole. Jos voisin, auttaisin myös niin monia muita.
Miten sinä autat? Minä tarvitsisin apua auttamiseen. Voit aloittaa auttamisen tutustumalla ja tykkäämällä Facebook-sivustamme. Kaunein kiitos!
-Kaarnan