Blogihaaste

Sain haasteen. En kylläkään haastetta oikeuteen, vaan haasteen LIEBSTER AWARDS (ALLE 200 LUKIJAN BLOGIT) kyselyyn. Että kiitoksia vaan My Indian Sanne! 😀

Ideana on saada haaste, jossa vastaat 11 kysymykseen, luot uudet 11 kysymystä ja haastat 11 bloggaajaa. Aika rankkaa. Varsinkin kun seuraan 3 blogia, joista vissiin yhdellä on alle 200 seuraajaa. 😀 Hienoa.

 

SANNEN KYSYMYKSET OLI SEURAAVANLAISET:

1. Punainen tupa ja perunamaa vai Vuokrakamppa ja lahikuppila?

Vähän siitä väliltä. Haluisin rivitalon rauhallisesta lähiöstä, joissa palveluihin olis matkaa maks. 5 km.

2. Jos saisit tilaisuuden matkustaa ihan mihin vaan, minne matkustaisit?

Bora Bora, New York ja Lontoo.

3. Oletko enemman kesa vai talvi ihminen?

Kesä. Mua vaivaa talvisin kaamosmasennus.

4. Onko sinulla tatuointeja tai haluaisitko sellaisia?

On 4 ja haluaisin lisää.

5. Mista tulee blogisi nimi?

Siitä, kun elämä on potkinu maahan ja kovaa, mutta oon aina noussu ylös ja jatkanu hymyilemistä. Hymyllä selviää pitkälle vaikka oliskin paha olla.

6. Miksi valitsit juuri LiLyn?

Vaikutti parhaalta sivustolta blogin pitämiseen.

7. Tilaatko mitaan lehtia?

En.

8. Onko sinulla lemmikkeja tai haluaisitko niita?

Ei oo. Varsinkin pentujen kuvia kattellessa kaipaa eläintä, mutta tiedän ettei musta olis esim. koiralle kunnon kasvattajaks tai kumppaniks.

9. Mika on allottavinta mita tiedat?

Jyrsijät, neulat, kaikki mikä lävistää ihon ja huono hygienia.

10. Oletko koskaan sammunut mihinkaan outoon paikkaan?

Oon. Kerran.

11. BB-Niko Saarinen vai BB-Niko Nousiainen?

Saarinen. Hän muistuttaa käyttäytymiseltään mun siskoani aika paljolti.

 

 

MUN KYSYMYKSET KUULUU NÄIN:

1. Mikä eläin kuvastaa sua parhaiten?

2. Mikä on sun secret shame televisio sarjas/biisis tai artistis?

3. Saan voimia (täytä tyhjä kohta)?

4. Mitä oot oppinut itsestäs kuluneen vuoden aikana?

5. Mikä saa kylmäväreet kulkeen pitkin sun kroppaa?

6. Suosikki hyväntekeväisyyskohteesi?

7. Kumman kaa olisit mielummin; Niko Saarisen vai Bile-Danin?

8. Olisitko mielummin itseäsi reilusti vanhemman vai reilusti nuoremman (K-18 kuitenkin) kumppanin kanssa?

9. Kauneusihanteesi?

10. Suurin saavutuksesi elämässä?

11. Annatko anteeksi ihmeelliset kysymykseni?

 

HAASTAN MUKAAN SEURAAVAT BLOGIT (SÄÄLITTÄVÄÄ):

My India (Sori Sanne olen epätoivoinen)

Yksin

Ei mitään hyvää sanottavaa

 

TÄSSÄ VIELÄ OHJEET BLOGGAAJILLE:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaagaa ja laita linkki hänen blogiinsa 

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200. lukijaa

 

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille

 

puheenaiheet hopsoa

Oudot ongelmat

Sain kuulla tänään, että mun veljeni saa tyttöystävänsä kanssa vauvan. Itku pääsi. En kylläkään onnenkyyneleitä tirauttanu, vaikka iloinen heidän puolestaan oonkin. Itkin turhautuneisuuttani, katkeruuttani ja vähän surullisuuttanikin. Sama reaktio iski 3 vuotta sitten, kun siskoni kertoi odottavansa poikaansa. Ja samankaltainen, lievempi lohduttomuuden tunne iski, kun mun toinen veli meni naimisiin, vaikka olin iloinen heidänkin puolestaan.

Tähän väliin on vissiin sopivaa mainita, että rakastan siskonpoikaani yli kaiken, olen onnellinen siskoni puolesta ja kuten jo sanoin olen myös iloinen veljieni puolesta. Reaktioni ei liity mitenkään kehenkään sisaruksistani suoranaisesti.

Miksi siis tälläinen reagointi siihen, että musta tulee täti toistamiseen? En tiedä.

Oon aina halunnu äidiks. Ja jollain tasolla oon aina kuvitellu olevani ensimmäinen mun sisaruskatraasta, joka saa lapsia. Se oli jotenkin luonnollinen ”kohtalo” ja siihen oli helppo tuudittautua vuosien aikana. Sitten yhtäkkiä kaikki muuttui. Koko turvallinen kuvitelma tulevaisuudesta romuttu yhteen plussaan. 

Mutta entäs tänään sitten? Miks reagoin samalla tavalla vaikka ”tulevaisuus” on uudelleen kirjotettu jo pariinkiin otteeseen 3 vuoden aikana?

Rehellisesti… Tunnen itteni huonommaks kuin veljeni ja siskoni. Äitiys ja perheen perustaminen on ainoita asioita, mitä oon todella ikinä halunnu. Muut asiat ei oo mun elämässä niin korkeessa asemassa. Ja vaikka mulla ei oo kiire, niin tuntuu, että oon myöhässä. En oo saanu elämässäni aikaan mun mittapuulla mitään. 

Mulla on poikaystävä, jota rakastan erittäin paljon. Hän on tällä hetkellä mun perhe ja oon äärimmäisen onnellinen näin. Vaikka en vois koskaan saada lapsia tai mennä naimisiin, hän on mulle enemmän, kuin riittävä perhe. Siltikin kaipaan lapsia, äitiyttä ja perhe-elämää äärimmäisen paljon.

En tunne olevani tarpeeks riittävä näin. 

-M

 

suhteet oma-elama syvallista raskaus-ja-synnytys