Muutosten aika

Hei taas! Oletteko huomanneet jo lintujen laulun aamuisin, kesä lähestyy. Meidän taloudessa keväät ja syksyt ovat tympeää aikaa koirien vuoksi. Ne ovat aina rapaisia ja märkiä ja ne täytyy pestä 3 kertaa päivässä. Muiden arkiaskareiden ja kiireiden ohella se tuntuu toisinaan liian työläältä, varsinkin mieheni mielestä. Meidän perheessä hän on se, joka lähes voi pahoin nähdessään hiekanmurun lattialla. Talvipakkasilla ja kuivina kesäpäivinä on koiranhoito helppoa kuin jäätelön syönti. Olen silti aina pitänyt keväästä, kun lumi sulaa pois, pitkä talvi on selätetty, mahdollisesti helteinen kesä edessä ja ennen kaikkea vaatekertaa voi vähentää ja pyörällä ajaessa ei tarvitse olla kieli keskellä suuta vaan voi huristaa vauhdilla. Keväällä kohtaamme vanhan tutun auringon ja luonto alkaa saada vähän väriä. Tietysti on sitten myös ne ötökät, mutta eihän mikään voi aivan täydellistä olla. Kevät on ilmeisesti monelle masentumisen aikaa. Se on harmilllista ja jotenkin vaikea ymmärtää, kun itsestä tuntuu, että herää talviunien jälkeen taas eloon. Eivät edes talven ajan helposti piilotettavissa olleet läskimakkarat masenna kesän odotustani.

Tämä kesä tulee olemaan erilainen, kotitaloni tuppukylässä pohjoispohjanmaalla saatiin vihdoin myytyä. Hieno homma, mutta haikeaahan se myös on, kun koti, jossa olen asunut lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni ei enää olekaan meitä varten. No, vanhan tilalle tulee aina jotain uutta ja kivaa. Toivotaan näin! Nähtäväksi myös jää olenko kesän työttömänä vai löydänkö töitä. Palasin hoitovapaalta töihin tammikuun alussa kuullakseni ettei pienellä yksityisellä firmalla ole varaa pitää 3 työntekijää, minä viimeisimpänä tulokkaana sain irtisanomistodistuksen ensimmäisenä kouraan. Kaksi kuukautta olen nyt suorittanut irtisanomisaikaani ja ensi viikon jälkeen jään taas kotiin. Tuntuu oudolta ja varsinkin, kun nyt minulle ei ole mitään mihin palata (vrt hoitovapaa). Milloin tulen saamaan töitä ja millaisia töitä? Miten käy asuntolainan ja toisen lapsen hankkimishaaveiden? Ja oman mielenterveyteni. Rakastan olla lapseni ja koirieni kanssa, mutta keksinkö tarpeeksi tekemistä, etten tylsisty tai tule hulluksi?

Tämän viikon tiistaina olin matkalla kaverini luota kotiin pyörällä kevyenliikentäänväylää (syrjäistä sellaista) pitkin. Eilen sain kuulla, että tuntia myöhemmin joku tyttö oli raiskattu samassa paikassa. Karmivaa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *