Vasta 4kk?

Pieni poikani oppii koko ajan jotain uutta. Kehitystä on ihanaa seurata. Liioittelematta melkein joka päivä tulee jotain uutta. Katselin eilen kuvia synnytysosastolta ja täytyy sanoa, että kyllä poika on jotenkin ihan huomaamatta kasvanut todella paljon. Pituutta ja massaa on toki tullut lisää, mutta myös kasvot alkavat koko ajan näyttää tutummilta. Koko ajan enemmän ja useammin näen pojassa itseni tai mieheni, meidän ilmeet, eleet ja kasvonpiirteet.

Vastasyntyneen kun näin ensimmäisen kerran, ajattelin, että onko tuo varmasti oikea vauva! En tunnistanut häntä ollenkaan, ainoastaan pieni valkea hiustupsu oranssin tukan keskellä kertoi hänen kuuluvan sukuuni. Kasvoissa en nähnyt mitään tuttua. Nyt poika on ihan ilmiselvä risteytys minua ja miestäni ja hassua kyllä, näyttää silti ihan samalta kuin syntyessään. =)

On niin jännä huomata, miten hän virnistää samalla tavalla kuin minä ja kurtistaa kulmiaan isänsä tapaan. Hän hymyilee, kun hänelle hymyilee. Kaikken parasta vauvoissa ovat heidän ilmeensä, jotka kertovat tasan tarkkaan, mitä he tuntevat. He näyttävät kaikki tunteensa avoimesti, niin surun kuin ilonkin. He eivät yritä peitellä rakastunutta ihailevaa katsettaan tai yritä muuten piilotella tunnetilojaan. He ovat rehellisiä. Toivon, että poikani säilyttäisi näitä piirteitä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman pitkään.

Tuntuu, kuin synnytyksestä olisi jo kauemmin kuin 4 kk. Toisaalta aika menee todella nopeaa, mutta toisaalta tuntuu, kuin tuntisin poikani jo vuosien takaa. Miten voi olla mahdollista, että hän on vasta 4 kuukautta? Hän on jo niin tärkeä osa perhettä. Muistanko edes kunnolla millaista oli elämä ennen häntä? Se aika tuntuu nyt jälkikäteen jotenkin turhalta ja merkityksettömältä, vaikka sitä se ei tietenkäänmissään nimessä ollut. Mutta tänä päivänä tunnen itseni tärkeäksi ja tunnen saavuttaneeni jotain tärkeää. Hauskaa keskiviikkoa teille murmelit. Tai no lukeekohan tätä edes kukaan… =)